Refluksikon ruokavaliopurku

Me kultapossut saimme julkiselta apua kesällä ja lääkäri määräsi Kuopukselle rajoitetut ruokavalion, jotta saadaan refluksioireet hellittämään.

10 kohdan kieltolista auttoi. Yksi näistä oli tosin otettu jo pois käytöstä aiemmin.

1. Tomaatti
2. Sitrukset
3. Mansikka
4. Ruis
5. Xylitol
6. Paprika
7. Sipuli
8. Kaakao
9. Suklaa
10. Laktoosi

Rajoitelista otettiin käyttöön syyskuun lopussa ja kuukautta myöhemmin itkin kun ajoin lääkärin vastaanotolle kun ajattelin, että voin kertoa hänelle kuinka meidän lapsesta kuoriutunut hyvä nukkuja, jonka ei tarvitse itkeä öisin. Mummu sanoi, että hänen mielestään koko lapsesta oli löytynyt joku uusi vaihde. Sellainen eloisampi vaihde. Ja totta tosiaan olemme saaneet nauttia tästä eloisasta vaihteesta <3

Mutta nyt on käsillä se aika, kun on aloitettava ruokavalion purku. Tai siis piti aloittaa jo kuukausi sitten, mutta kuka näitä laskee? Tosiasiassa en ole uskaltanut aloittaa, koska en jaksa sitä itkua mikä sopimattomasta ruoka-aineesta tulee. En jaksa sitä itse (koska se näyttäytyy vain öisin), mutta en myöskään lapsen puolesta, koska hän on oikeasti kipeä silloin.

Ja tänä viikonloppuna se alkoi. Ruokien palautus. Yritettiin miettiä päät puhki, että mistä lähdetään ja miten edetään, mutta päätettiin sitten vaan aloittaa jostain. Tai siis minä päätin vaan eilen lounaalla, että nyt saat palan tomaattia.

Tästä tulee päivittyvä postaus. Ehkä jollekin muullekin on tästä joskus apua, mutta erityisesti tästä on itselleni apua, kun noin 4 kk päästä (kun on saatu käytyä kaikki ruoka-aineet läpi) soitan lääkärille ja kerron miten meni. Kun 3 vuoden valvomisten jälkeen on vihdoin saanut nukkua, tuntuu 4 kuukautta huonoja yöunia aivan järjettömältä ajatukselta. Tästä syystä suklaa jätettiin viimeiseksi (laktoosia ei edes koiteta palauttaa), koska siitä tuli viimeksi pienen murun vahinkoaltistuksessa kolmen päivän itkut. Miettikää. Pienen lapsen pikkurillinkynnen kokoinen pala suklaamunaa sai aikaan kolmen päivän huudon. Terve ja morjens.

27.1.19
Eilen aloitettiin tomaatilla. 1/4 kirsikkatomaatti lounaalla. Illalla kävin palauttamassa itkevälle pienelle tutin suuhun ja huomasin, että sormet oli syvällä suussa. Fiksumpi ois lopettanut testin jo tähän. Tänään aamulla ihmettelin kyljessä olevaa ryyhelmää. Ihan kuin olis ollut jotain hiekkaa tai leivänmuruja. Mut oli ryyhelmää.

Tomaatti ei ollut meidän juttu. 

Tänään lounaalla neito sai puolikkaan kirsikkatomaatin. Kello on nyt 21.21 ja neiti on itkenut pari tuntia. Seilaa edes takaisin sängyssä, käy sylissä, menee pois, hakee kohoasentoa. Kysyin haluaako rattaisiin. Sanoi joo. Niissä meillä nukuttiin melkein 1,5 vuotta, kun muualla ei pystynyt. Rattaat on meillä vielä siitä yksinkertaisesta syystä, etten uskaltanut myydä niitä pois jos vaikka tarvitaan tässä ruokavalion purkamisen aikana. Olinpa fiksu! Saako taputtaa itseään olkapäälle? Onneksi oltiin aikoinaan fiksuja ja ostettiin pieneen tilaan menevät ja superketterät rattaat, niin ne saa tuossa makkarissa tarvittaessa pois jaloistakin.

Tuomio: Tomaatti, ei jatkoon.

Viikon päästä katsotaan miten sitrusten kanssa käy. Tässä on nyt viikko aikaa selvittää, mikä on miedoin sitrus. Jos vaikka jonkun saisi palautettua.

UPDATE 8.7.

Meidän ruokavaliopurku ei ole edennyt oikeastaan lainkaan. Neiti sai päiväkodissa grahamlihapiirakan, jossa oli sipulia ja paprikaa mausteena ja itki seuraavan yön. Ei olla sen jälkeen kokeiltu uusia ja lääkärikin totesi, että mennään tällä listalla ja kokeillaan myöhemmin uudestaan.

Mansikkaa neiti itse haluaisi kokeilla ja on aivan vakuuttunut että hän tykkää siitä kovasti. Kaikista muista sopimattomista hän sanoo, ettei tykkää niistä (tämän hän on keksinyt itse, me olemme puhuneet kaiken aikaa että hän ei voi syödä niitä). Mansikkaa hän ei ole ehkä koskaan saanut niin että tietäisi millainen olo siitä tulee, joten hän  hyvin vetoavasti kertoo aina kuinka hän tykkää siitä niin kovasti ja hän kyllä varmasti saa sellaisen. Toistaiseksi on riittänyt, että olen kertonut että ei vielä. Ehkä loppukesästä? Kypsennettynä?

Lääkäri oli erittäin iloinen kuullessaan, että ruokavalio on auttanut niin hyvin. Olemme refluksin lisäksi päässeet tässä eroon Ventolinesta ja infektioastmaepäilystä, että aika laajoja on näiden pienten ihmisten vaivat. Ja kuinka pienillä muutoksilla saadaankaan isoja vaikutuksia aikaan! Olen siis aivan vakuuttunut, että refluksioire ja nuo hengitysongelmat olivat yhteydessä toisiinsa.


Onko teillä ruoka-aineallergioita tai -rajoitteita? Miten kova työ niiden metsästämisessä oli?

-Annamaija

p.s. Vessassa on lattia! Siitä puuttuu enää saumaus! Et pitää sitä vähän iloitakin :)

Löytöretkellä omassa kodissa

Pari viikkoa sitten Mies asensi raitisilmaventtiileitä alakerran huoneisiin, jotta saataisiin vähän huoneilmaa paremmaksi. Vaikutus olikin erittäin postiviinen, sillä huoneilman kosteuskin putosi yli 10 yksikköä! Nyt pyykitkin kuivuu ilman jatkuvaa ilmankuivaimen hörinää.

Mutta siihen löytöretkiosaan! Raitisilmaventtiileiden asennuksella oli myös toinen funktio. Piti nimittäin saada selville ulkoseinän rakenne ja sitä on melko vaikea selvittää ilman, että purkaa tai tekee reikää. No tässähän se tuli samaan hintaan!

Keittiön osalta oltiin jo saatu selville, että kerroksia oli jos vaikka mitä.

Sisältä lähtien

• maali
• huokolevy
• paperi
• raakapuulaudoitus
• foliopaperi
• runko ja purut

Pääsimme keittiössä siis jo runkoon asti.  

Keittiön viereisessä huoneessa, ns. pikkumakkarissa oli hieman erilainen rakenne: 

• (ainakin) kaksi kerrosta tapettia, joista toisesta löytyi mallipala yläpohjasta
• huokolevyä (tai jotain sen tapaista) 
• paperia (kuvassa paperi ja pahvikerros on menneet väärin päin) 
• pahvia, jossa tapettia
• pontattu vaakalaudoitus 
• kaksi ohutta huokolevyä ja foliopahvi

 Ulkopuolen materiaaleista meillä oli ajatus, mutta todellisesta rakenteesta ei mitään käsitystä. Sen verran tiedettiin ja oltiin saatu tutkittua, että päälimmäisen kerroksen alla on ilmarako ja minusta sen takana oli huokolevy.

Ja tällaista sieltä paljastui kun jatketaan sisältä ulos:

• foliopaperi
• vinolaudoitus
• ALKUPERÄINEN ULKOVUORAUS (kuvassa keskellä)
• huokolevy
• ilmarako
• nykyinen ulkovuoraus

Nykyiseen ulkovuoraukseen saatiin myyjältä protip. Hänen isänsä oli sanonut hänelle, että AINA pitää varmistaa, että alareunat on kunnon maalissa. Ja hän oli tehnyt työtä käskettyä. Enkä materiaalin nähtyäni ihmettele enää yhtään tuota ohjetta. Materiaali on jotain puristelevyä. Pinta on puukuvioitu ja uritettu näyttämään pystypaneelilta. Levyjen sauma on 8 "paneelin" välein. 

Nyt alle vuosi kauppojen jälkeen kiersin taloa suht kuivan talven ja kesän jälkeen ja totesin, että kyllä tuota saakin näköjään maalata. Helmat on nimittäin vähän kuprulla, samoin levyjen saumat. Eli periaatteessa kyllä melkein pitää vielä tänä syksynä heilua maalisudin kanssa nuo saumat ja helmat. Julkisivu on tarkoitus tehdä uusiksi ensi vuonna, mutta voi se mennä sitä seuraavaankin vuoteen...

Näistä löydöistä erityisen hauska oli tuo pontattu vaakalaudoitus kammarissa. Alakerrassa tuo huone tulee luultavasti kokemaan suurimmat mullistukset , mutta olisi ihana jättää jotain vanhaa pintaa näkyviin. Saapa nähdä onko laudat mahdollista käsitellä sellaiseksi, että ne voisi jättää näkyviin. Sopisivat nimittäin erittäin hyvin visioon, joka minulla on olohuoneen ja kammarin varalle ;)

Ja niin. Parin viikon päästä tulee vuosi siitä, kun tultiin katsomaan taloa ensimmäisen kerran. Tuntuu välillä kuin siitä olisi vähintään 5 vuotta. Niin paljon tämän vuoden aikana on tapahtunut - muualla kuin remonttirintamalla :D

-Annamaija

Jumalten keinu

Lahdessa Cheek sammuttelee valoja ja lauloi äsken jumalten keinusta. Läksin käppäilemään pihalle upean auringonlaskun perässä ja totesin siinä kävellessäni, että tämä tällainen vanhaan taloon hurahtaminen on kyllä kanssa yks jumalten keinu. 

Tuntuu, että kesä oli raskaampi kuin naismuistiin. Meillä ei nukuttu kauhean hyvin, ruuhkavuosiarki pamahti päälle kun minulla alkoi työt, ja remontti junnasi. Välillä oli jopa vähän tylsää tulla kotiin, kun ei vaan olisi jaksanut remontin keskellä suorittaa. 

Loppukesästä oltiin suunniteltu erinomainen viikko, jolloin piti saada kauheasti nukuttua ja rempattua ja koska suunnitelmat ei koskaan mene niin kuin piti, oltiin viikon jälkeen menty kaikilla osa-alueilla huonompaan suuntaan. 

Mutta jotain positiivista siitä seurasi. Totesin, että elämää pitää järjestää uusiksi. Karsin omaa todo-listaani ja omia vastuitani ja priorisoin asioita uusiksi. Nyt hengittäminen on taas helpompaa ja vaikka jotkut pois jääneet jutut harmittaakin, niin tämä oli juuri oikea ratkaisu. 

Viimeisen kahden viikon aikana ollaan nukuttu huonosti, tehty päätön reissu Pohjanmaalle (sieltä löytyi IHANA kaappi keittiöön!), oltu nuorimmaisen kanssa sairaalan osastolla, tehty remppaa eteenpäin, järkätty kotona paikkoja, leikitty, naurettu ja välillä stressattukin isosti. Ja silti olo on kevyt ja levännyt.

Joten olkoon jumalten keinua. Hyvä tästä silti tulee 😊

Puutarhaunelmia ja villejä suunnitemia

Jos johonkin tämän meidän kodin kanssa saa kulumaan aikaa niin pihaan. Sen perustyöstämiseen ja -hoitamiseen sekä suunnitteluun. Haaveiltiin toki isosta pihasta ja sen myötä omasta rauhasta, mutta ehkä välillä saattaa vähän tuntua siltä, että pari-kuusisataa neliötä vähemmänkin olisi riittänyt näin kaupunkialueella :D

Mutta en minä valita. Meillähän on tuossa toisella tontin puolikkaalla tilaa vaikka neljälle beachvolley -kentälle, yhdelle kouluratsastuskentälle, oikein tiukkaan pakatusti noin 90 auton parkkialueelle tai yhdeksälle tamperelaiselle ratikkavaunulle. Niin, autojen mukana pihaan mahtuisi enintään 450 henkeä, ratikan kyydissä yli 2000, joista yli 1000 saisi istua...Just saying.

Mutta nämähän nyt on ihan älyttömiä ajatuksia omakotitalon pihaan, joten jotain vähän vähemmän lennokasta pitäisi keksiä. Lapsille leikkipaikka, pihakeittiö, autotalli, pihasauna, keittiöpuutarha ja kahvisalonki. Ja 1000 neliötä nurmikkoa :D

Piirreltiin tässä taannoin vähän ajatuksia paperille, ikään kuin luonnosta. Päästiin ilman lapsia treffipäivälliselle ja mitäpä sitä muutakaan kuin remonttia miettisi. Mutta jos nyt oikein jotain positiivista etsii, niin eipähän puhuttu koko aikaa lapsista. Koko aikaa 😉Saatiin meidän mielestä hieno suunnitelma aikaiseksi, mutta silti tekee mieli laittaa vielä ammattilainenkin miettimään tontin käyttöä, koska he kuitenkin osaavat ajatella asioita, joita ei itse tule ajatelleeksi. Se kuitenkin jo päätettiin, että autotalli saa siirtyä, koska nyt sen eteen pitää ajaa pihakaivon ympäri ja ulko-oven edestä. Kätevää toki, että ostokset saa suoraan ovelle, mutta lasten kanssa haluaisin kyllä pihan rauhoittaa ihan vaan olemiselle. Toisaalta autotalli ei ole riittävän iso kahdelle autolle, tai oikeastaan edes yhdelle, niin uusiksi se menee joka tapauksessa. Jos minä jotain elintasopattia tahdon elämääni, niin sen, ettei tarvitse aamulla pyyhkiä lumia autosta.

Lasten leikkipiha on jo saanut kulmatolpat paikalleen ja leikkimökin ja hiekkalaatikon paikka on jo merkattuna. Toki, koska voin, saatan vielä muuttaa mieltäni hiekkalaatikon sijainnista ja sitten taas keskustelemme, että onko se nyt hyvä vai ei. Pitää tehdä sellainen hiekkalaatikko, että sen saa halutessaan siirrettyä...Leikkimökki on suunniteltu lasten kanssa yhdessä ja siihen tulee kioski-ikkunat ja kaikki. Sattumalta törmäsin netissä leikkimökkiohjeeseen, joka on tismalleen samanlainen ulkoasultaan kuin meidän suunnittelema. Mökin ohje on alunperin ilmestynyt Kotivinkissä joskus vuosituhannen vaihteessa ja tämän etuna on se, että mökki on sen verran tilava, että se toimii vaikkapa vierasmajana sitten joskus kun lapset ovat kasvaneet mökki-iästä ohi :)

Raparperit saivat muhevan maan alleen. Oli aika kaivaminen tuossa savikuopassa, mutta kannatti, koska rapsut ovat jo aika komeat tänäkin kesänä!

Kasvimaatakin on jo aloiteltu, mutta se voi olla että hyötypuutarhaa tulee muuallekin pihaan kunhan piha vähän muotoutuu. Ei muuten saatu mansikoita tänä kesänä kun kastelija oli vähän laiskanpulskea, köh. Serkulla kävin kylässä tässä taannoin yhdellä reissulla ja tehtiin hyviä vaihtokauppoja. Minä vein heille kampetta, minkä aika on meidän perheessä ohi ja kotiin ähteissä kaivoin heidän pihastaan mukaani kirsikkapuun verson. Win Win!




Ja johan tuo Mies löysi pihasaunankin meille! Itse olen haaveillut sellaisesta siirtohirsikehikkoon tehtävästä saunasta, mutta tontin rakennusoikeudet ei ehkä anna myöden sellaiselle. Miehen idea oli niin hyvä, että kun hän sanoi "Nyt minä löysin täydellisen!" niin tiesin heti mitä hän tarkoitti :D Pihasauna tulee olemaan aika todella oleellinen siinä kohti kun kaivamme kellaria auki, koska mitään muuta pesupaikkaa meillä ei ole.

Summa summarum lienee, että nurkka kerrallaan tämä tästä muotoutuu yksi yhtenäinen piha eikä meidän tarvitse täyttää tuota toista puolikasta ratikoilla, hevosilla tai lentopallon pelaajilla. Mutta saattaa siihen mennä "pari-kolme"- vuotta aikaa ja jonkun verran ehkä hikeäkin. 

 Sillä välin voin ihailla näitä helppoja puutarhan iloja. Yllättäen löytynyt pioni ja männyssä kiikkuvat orvokit :)



-Annamaija

Remonttisuunnitelmien äärellä.

Viikonloppuna päästiin tekemään isolla kädellä töitä kun lapset pääsivät nauttimaan mummun hellästä huomasta. Työn alla oli keittiön lattian purkutöiden saaminen seuraavaan vaiheeseen.
Nyt olemme purkaneet kaksi tilaa siihen pisteeseen, että nähdään mitä kaikkien pintojen alla on, miten syvälle loppujen lopuksi pitää purkaa ja mitä vaihtaa. Ja vasta nyt päästään niiden lopullisten suunnitelmien äärelle. Viikonloppuna kävi taas hyvin selväksi, että kovin tarkkoja suunnitelmia ei ole mahdollista tehdä, sillä jokaisen kerroksen alta voi löytyä oikeastaan mitä tahansa. 

Suuressa mittakaavassa meidän alkuperäinen remonttisuunnitelma oli:

1. Keittiö ja vessa (sis käyttövedet ja viemärit)

2. Salaojat ja kellari

3. Yläkerta

4. alakerta

5. ulkoverhous

6. piha ja ulkorakennukset

Aikajana näille oli noin projekti/vuosi

Purkutyöt ovat jo kääntäneet suuren mittakaavan suunnitelmat ympäri. 

1. Keittiö ja vessa (sis käyttövedet ja viemärit)

2. ulkoverhous ja ikkunat

3. salaojat ja kellari ja samalla pihan ja piharakennusten perustustyöt

4. yläkerta

5. alakerta

6. piha ja ulkorakennukset loppuun. 

Näiden aikajana on huomattavasti tiukempi, 2+3 pitäisi elämän sujuvuuden takia saada aikaan saman vuoden aikana. Eli remonttiin kuluva kokonaisaika lyhenee vuodella.  

Tavoitteena oli myös säästää niin paljon olemassa olevaa kuin mahdollista, mutta tällaiset varman päälle ottajat ei osaa olla penkomatta pohjia myöden. Samalla sitten löytyy kaikenlaisia pieniä lisäprojekteja sitä mukaa kuin pintoja avaa. Keittiöstä löytyi viimeisin tällainen, siitä vähän lisää myöhemmin. 

Näiden kokemusten valossa suosittelen siis suunnittelemaan remontin seuraavasti.

1. Pura kaikki mitä ajattelit ja kurkkaa varovasti senkin taakse mitä et ajatellut purkaa

2. Istu alas ja mieti, että mitäs nyt sitten. 

3. tee suunnitelmat

4. toteuta.

Kaikki ennen vaihetta 1 tehty liian yksityiskohtainen suunnittelutyö menee luultavasti hukkaan kuitenkin. Onneksi ei tilattu lattialautoja tälle viikolle, koska niitä ei saisi lattiaan edes ensi viikon aikana ja ne pitäisi asentaa viikon sisällä toimituksesta.

Seuraavaksi voisi istua miettimään budjettia 1000 euron tarkkuudella, mutta ensin suuntaan nenän kohti uutta työpäivää :)

-Annamaija

Yllätysreikiä

Kun lähtee purkamaan seinää tällaisesta vanhasta talosta, ei koskaan voi olla varma mitä tulee vastaan. Tällä kertaa en päässyt edes varsinaiseen seinään asti kun ensimmäinen kummastuksen aihe tuli eteen.

Ryhdyin purkamaan keittiöstä komeroa, joka on uuden keittiötason, lieden ja hellan tiellä. Hyvässä kunnossa ollut ovi oli viety jo aiemmin autotalliin odottamaan kunnostusta ja mahdollista uudelleen käyttöä, joten saatoin ottaa samantien sahan käteen. Ensin komeron seinät kahteen osaan, että sain revittyä ne irti, sitten takalevy pois. Yllätys olikin aikamoinen kun takalevyn takana oli pahvia. Vaikka laudasta, nauloista, purusta ja aaltopahvistahan nämä talot tuntuu olevan rakennettu ;)

Pahvin takaa löytyi vielä erikoisempia juttuja. Siellä oli nimittäin kaksi noin 5cm halkaisijan reikää. Toinen 60 cm korkeudella, toinen komeron yläosassa. Alempi reikä on tukittu jossain vaiheessa sanomalehdellä ja lehden analyysi paljasti, että tukkiminen on tapahtunut joskus vuoden 1963 jälkeen. Mitä ihmettä tässä on oikein ollut?

Sitten keksin, että no nehän on tuuletusreiät! Ehkä siinä on ollut jopa jääkaappi/kylmiö! Ja kunnon kylmiön tapaan tämäkin oli vähän valuttanut vettä. Onneksi seinä ja lattia olivat kuivat, joten kosteutta ei ole ainakaan jäänyt muhimaan sinne vuosiksi ja suurin tästä aiheutuva korjaus on kahden vaakalaudan vaihto.

Josta päästäänkin siihen vaakalaudoitukseen. Nyimme sitä Miehen kanssa ja totesimme, että onpa jotenkin heppoinen seinä, kun sen saa melkein käsin repäistyä syliinsä.

Purimme hieman lisää päällä olevaa haltexia ja kappas perhanaa. Siellähän onkin piilossa ikkuna-aukko!. keittiössä on tällä hetkellä yhdellä seinällä 190 cm leveä ikkuna ja toisella seinällä noin 60 cm leveä ikkuna. Kuinka ollakaan, kapean ikkunan vieressä jatkuu ikkuna-aukko ja sitä on kokonaisuudessaan 190 sentin ikkunan verran.

Ikkunathan tässä keittiössä tulevat noin 77 sentin korkeudelle lattiasta, joten sellaisenaan tuota ikkunareikää ei voi ottaa käyttöön. Mutta ei hätää! Insinööri keksii plan B:n tuosta vaan. Jahka saadaan ensin purettua kaikki, laitetaan ikkunareikä edelleen umpeen ja kasataan se keittiö, joka nyt on ostettu. Kun tulee julkisivuremontin aika, voidaan harkita uudelleen sekä ikkunaa, että keittiökalusteita. Saatoimme siis juuri päättää, että tehdään ehkä keittiöremontti uudelleen noin 5 vuoden päästä. Ahh, ihanaa :D

Mutta kaikkein suurin riemu oli jälleen värit, jotka kaiken alta paljastui. Tässä talossa ei ole värejä säästelty ja olen siitä aivan mielettömän iloinen! Koska tästä tulee meidän huvikumpu, värikylläinen iloittelupaikka, jossa elämä saa näkyä!

-Annamaija

Uudessa kodissa

Tammikuun lopun jälkeen on ollut hiljaiseloa ja olen kerännyt takaraivoon 1000 ja 1 blogausaihetta. Syynä tälle on se, että muutto tuli ja yllätti meidät :D Sitä voisi kuvitella, että kun ostaa talon, johon ryhtyy tekemään remonttia, ei muuttokaan tule yllätyksenä. No niinhän sitä voisi :D

Vaan kävi niin iloisesti, että kuulimme tammikuun lopulla, että lapsilla on uudella paikkakunnalla helmikuun alusta päiväkotipaikat. Ja sitten totesimme, että remontti ei etene mitenkään, jos joudumme ajamaan tuota 35 minuutin välimatkaa vanhan ja uuden kodin välillä. Alunperin meidän piti muuttaa vasta helmikuun puolessavälissä, mutta toimmekin sitten aivan tarpeellisimmat jo tammikuussa. Ja sitten muutimme. Ja muutimme. Ja muutimme. Melkein kolme viikkoa. Meinasi jo usko loppua siihenkin :D

Mutta nyt ollaan täällä! Ja käydään jääkylmässä vatisuihkussa. Ja PESTÄÄN PYYKKIÄ, koska putkimies laittoi pyykkikoneen ja kellarin tiskialtaan kiinni. LUKSUSTA! Ja eletään työ- ja päiväkotiarkea.

Vessan remontti on vaiheessa, hyvässä vaiheessa, mutta vaiheessa. Siitä lisää myöhemmin. Keittiön remontti odottaa että joku taikoo sen ensin tyhjäksi kaikista tavaroista. Siitäkin lisää myöhemmin.

Tilasuunnitelma alkaa muodostua takaraivossa siinä määrin, että pitää laittaa sitä paperille. Siitäkin lisää myöhemmin. Olen myös fiilistellyt kuinka tämä koti on valon puolesta täydellinen vapaapäivien hitaaseen olemiseen.

Olen lukinnut itseni ja lapset kertaalleen ulos 26 asteen pakkaseen. Onni on ystävät naapurissa.

Ja olen rakastunut täysin tähän paikkakuntaan, kylään ja tuohon Turun junaan. Se pitää arjen rytmissä vaikka kaikki muu on vähän vinksallaan. Aina se tuosta menee ikkunat vilistäen.

Ihanaa kevään alkua!