Joulukalenteri 2017: Luukku 25

Lempeää ja rauhallista joulunaikaa! 

Tänä vuonna joulua vietettiin yllättävän kivuttomasti (henkisesti). Teimme aatolle aikataulun, joka lähes pysyi kurissa. Olotila oli rento vaikka lasten meno olikin hetkittäin kyllä raastavan riehakasta. Fyysisesti aatto oli vähän kivulias, sillä meille rantatui vähän kaikenlaista kremppaa ja tautia, enterorokko siellä etunenässä. Se jättipotti oikein odottaa kiertääkseen koko perheen.

Vietimme tänäkin vuonna joulun omassa kodissa ja tällä kertaa kutsuimme mummut mukaan aattoriemuun. Toinen mummu oli aivan ymmärrettävästi varovainen ja jätti enterokemut väliin, mutta toisesta mummusta saimme sisukasta seuraa päivän iloksi. Kun hän vielä tullessaan toi melkein puolet pöydän antimista, oli 1000 Mummu-pistettä taas ansaittu :) Pukki kävi jo iltapäivällä ja toi sopivasti lahjoja kaikille ja kaikki taisivat mennä nukkumaan hyvillä mielin.

Tänään lähdettiin joulupäivän ajelulle Uudelle Talolle. Aloittelin vähän muuttosiivousta ja mies ahersi nettiyhteyden parissa.  Huolettomasta vuokrakerrostalo ja -rivitaloasumisesta omakotitaloon muuttamisessa on niin monta pientä muistettavaa juttua, että ToDo-lista uhkaa kasvaa hurjaa kyytiä :D

Siivoamisessa tuleekin olemaan aika savotta. Talohan on ollut pitkään asumattomana ja perussähkölämmöillä. Tulipesiä on ilmeisesti kuitenkin aina silloin tällöin käytetty ja toki me nyt olemme niillä lämmittäneet taloa. Tyhjillään olo itsessään lienee kerrostanut taloon peruspölyä ja lisäksi noki on tainnut pesiytyä pinnoille. Olipa nimittäin melko mustia rättejä, kun pyyhin ovia, karmeja, seiniä, lattioita jne. Luulin, että Hippu on tässä joulukuun vierailujen aikana saanut jalkansa melko mustiksi konttaillessaan ja luulin, että pääasiassa se johtui siitä, että hän yrittää sitkeästi päästä uuninluukkujen lähelle. Ehei. Kyllä se ihan lattioilta tulee!

Olenkin pohtinut, että voitaisiin tehdä pyyheinventaari, sillä meidän pyyheliinat on ikuisuuden vanhoja, koppuraisia ja osassa jo vähän pinttynyttä hajua. Ainakin kaikkein pahimmat pääsee nyt uuteen käyttöön, kun yritän jynssätä pintoja puhtaaksi. Lakanatkin voisi toki käydä sillä silmällä läpi, että onko siellä yksilöitä, jotka ovat jo parhaat päivänsä nähneet. Ja t-paidat! Uusi elämä peruskäyttönsä päässä oleville tavaroille ja vasta sitten kiertoon. 

Hieman pätkittäiseksi jäänyt joulukalenterimme jäänee tähän ja katsotaan ensi vuonna uudestaan :D Sen sijaan yritän viikottain kirjoittaa päivitystä meidän edistyvästä remontista ja silloin tällöin yleisiä fiiliksiä ja pöhinöitä.

Se kuitenkin on tässä vajaan 4 viikon aikana käynyt selväksi, että uusi kotimme on meille juuri oikea. Siellä vallitsee jokin rauha, joka aiemmin on puuttunut. Siellä on aivan käsittämättömän hiljaista, niin kauan kun lapset ovat ulkona tai unessa. Joka kerta ihastelen nurkkia uudestaan ja uudestaan. Se on meidän!

-Annamaija

p.s. kurkattiin yläpohjaan ennen joulua. Se oli timanttisessa kunnossa!
p.p.s. Seisoin tänään pihalla ja katselin taloa ja totesin mielessäni, että siinä ei taida olla merkittäviä lämpövuotoja, kun ei jääpuikon jääpuikkoa missään. Hetken päästä Mies tuli viereeni, katsoi taloa ja totesi "Ei oo lämpövuotoja."  Asu vuosi ja seuraa taloa-listalta voi ruksia taas yhden asian. 

Joulukalenteri 2017: Luukut 9-14

Pieni on kaunista!

Ja voisiko Pikkula oikeastaan muuta ollakaan kuin pieni? Mutta "Kuinka pieni on liian pieni?" on ollut meillä tärkeä kysymys kun olemme pohtineet mitä pienelle vessalle tehdään.

Pikkuriikkinen ovi, pikkuiseen vessaan. Ei ihan tontunmentävä, mutta 59 senttiä leveänä ja alle 2 metriä korkeana tämä ovi saattaa pidempää ihmistä jopa huimata. Kun päänsä kumauttaa karmiin. 

 Ensin ajateltiin, että laitetaan vessaan suihku mukaan jolloin laajennus olisi ollut välttämätön. Sitten kuitenkin totesimme, että jos saamme edes jollain järkevällä aikataululla kellariin suihkut, niin sitten tuo keskikerroksen suihku on aivan turha ja vie turhia neliöitä. Eli ei siis suihkua.

Sitten pohdittiin, että no laajennetaan kuitenkin sitä, koska 1,13*1,05 metrin mitat ei varsinaisesti päätä huimaa ja tuo lähes 2 metrinen asukas kuulemma ei haluaisi istua polvet kiinni ovessa. Tai ovi auki. Mutta eihän sekään ole kuin väliaikaista, kun jossain vaiheessa saamme muut vessat valmiiksi. Lisäksi hän olisi sitä mieltä, että ovi voisi olla vaikka isompikin. Siis ehdottomasti voisi, mutta tuo on niin söpö! Katsokaa sen kahvaakin!

En ole ihan varma vielä tämän kahvan käytännöllisyydestä lapsiperheessä, mutta ainakin se on nätti!

Ja tässä nyt tiedostan enemmän kuin hyvin, että jos meidän elämässä koskaan tapahtuu mitään kurjaa ja tarvitsemme esimerkiksi pyörätuolia, niin tuo vessa ei toimi millään tavalla. Tosin silloin ei toimi kyllä kolmessa kerroksessa oleva kotikaan, johon noustaan kuusi porrasta jo ulkona.

1,18 neliötä tehokasta vessatilaa. 

Joka tapauksessa tälle pienelle ihmeelle pitäisi nyt keksiä jotain. Varaaja ja pumppu pääsevät käyttövesiremontin myötä uuteen paikkaan, joten ne antavat vähän lisää tilaa vessaan, mutta muutenhan tuonne mahtuu tasan allas, allaskaappi (kun valitsee oikein), pieni kaappi ja pönttö. Suuren sinikeltaisen suunnitteluohjelmalla tein hahmotelmaa vessalle ja se näyttää nyt tältä.

Tuo vihreä mahtaa olla vähän liian tumma väri noin pieneen tilaan, ainakin jos se on koko tilassa.  Korkeus suunnassahan kaikissa huoneissa on tilaa enemmän kuin tarpeeksi, joten senkin puolesta on suorastaan hassua, että vessan ovi on noin matala :D

Ideoita tähän meidän pikkulaan? Jaa parhaat vinkkisi!

-Annamaija

Joulukalenteri 2017: Luukut 7 ja 8

Tuplaluukku! Kodin sisällä on koti!

Portaikon seinään oli kuin olikin ilmestynyt tonttulan ovi! Ja miten paljon siinä olikin ihmeteltävää.

Pienet ihmettelivät, että mitähän siellä oven takana on, aukeaako ovi ja voisikohan sinne katsoa sisään. Mies ihmetteli miksi siinä ulkopuolellakin oli tonttuja, että eikö niiden pitäisi siellä sisällä olla.

Tontuilla ei kyllä ollut postilaatikkoa, johon jättää viestejä puolin ja toisin...

Eipä tosin ole meillakään vielä. Ja eilen Mies hoksasi, että alkaa olla myöskin kiire sen asentamisen kanssa, koska kohta maa on jäässä ja 40 sentin kuopan kaivaminen voi olla aika haasteellista.

Tonttujen koristeluista voisi kyllä ottaa sen verran mallia, että kranssin voisi hoitaa oveen. Näyttäisi talokin asutummalta kun ei kuitenkaan ihan joka päivä ehditä käydä.

Onko teille muuttanut tonttuja? 

Hauskaa perjantaita kaikille!

-Annamaija

Joulukalenteri 2017: Luukku 6

Hyvää itsenäisyyspäivää

Minulle esitettiin eilen kysymys mitä itsenäisyyspäivä minulle merkitsee. Itsenäisyytemme edestä taistelleiden kunnioituksen lisäksi itsenäisyys merkitsee minulle muutakin. 

Mulle itsenäisyyspäivä merkitsee mahdollisuutta tehdä niitä asioita, joita tahdon, joiden koen olevan tärkeitä ja joista uskon olevan hyötyä lähellä oleville ihmisille. Kaveria ei jätetä -ajatus on johonkin selkäytimeen koodattu ja se herää aina kun tarvitsee.  

Toisaalta itsenäisyyspäivä on mulle myös vahva muistutus siitä, että maailma tuolla rajan toisella puolella vaatii myös huomiota. Meidän hyvä täällä ei riitä, jos muualla on huonosti.  

Vaikka ilman historiaa ei ole tulevaisuutta, niin itsenäisyyspäivänä katson hyvin vahvasti tulevaisuuteen. Miten saamme pidettyä yllä sen kaiken hyvän ja parannettua niitä asioita, jotka ovat vielä huonosti ja kesken.

Haluan kasvattaa lapset ottamaan muut ihmiset huomioon, elämään elämää eettisesti ja ekologisesti kestävästi sekä arvostamaan itseään ja muita, jotta Suomi olisi vielä 100 vuoden päästäkin hyvä ja jopa parempi paikka asua. Viime viikkoina olen keskustellut tuon melkein 6-vuotiaan kanssa, hänen aloitteestaan, monista ihmiselämän nurjista puolista - kerjäämisestä, päihtyneistä, köyhyydestä ja sairauksista. Vaatii melkoista sanojen asettelua, jotta osaa selittää näiden asioiden monet puolet lapselle sopivalla tavalla. Lapsen kannalta mullistavin keskustelu käytiin, kun köyhyyskeskustelun yhteydessä paljastin hänelle, että joulupukki ei tuo kaikkia lahjoja (ja tästä syystä vähävaraiset eivät voi pyytää joulupukilta tarvitsemiaan vaatteita). Reaktio ei olisi voinut olla parempi, sillä lapsi haluaa nyt mennä ostamaan lahjan jollekin tuntemattomalle.

Tänään sytytämme illalla lasten kanssa kynttilät näille ajatuksille. Keskimmäinen kynttilänjalka on muuten Suomi60-juhlakynttiläjalka, joka löytyi aikoinaan Paunolasta. 


Hyvää itsenäisyyspäivää!

-Annamaija

ps. ajatuksiani ja muiden ajatuksia itsenäisyydestä voi lukea Piilo-osaajien blogista. 
pps. Lauantaina 9.12. Tampere-talossa on Aamulehden joulumyyjäiset. Sieltä joulutarvikkeita ostamalla voi tukea paikallisia yhdistyksiä. Itse toimitan taatelikakkuja myyntiin Tampereen Lastenklinikan tuki ry:n hyväksi.
ppps. Muistakaa Joulupuu-keräys

Joulukalenteri 2017: Luukku 5

Kiertotalous, osa 1

Eilisessä postauksessa jo vähän sivuttiinkin kiertotalousaihetta, kun käsittelin lämmitysasioita ja energian talteen ottoa. Omakotiasumisen jalanjälki on usein suurempi kuin kerrostalo- tai rivitaloasumisen ja maalla jälki uhkaa kasvaa vielä suuremmaksi kuin kaupungissa (lasken nyt Toijalan maaseuduksi suhteessa Tampereeseen), joten jonkinlaisia valintoja pitää jatkossa tehdä, jotta pystyy nukkumaan yönsä hyvin. Muun muassa Sitra on tutkinut aihetta ja raporttia täytyykin silmäillä tarkkaan.

Kiertotaloushengessä (ja vesivessan remonttia odotellessa) päätimme hankkia kotiin kuivakäymälän. Mies harrasti ahkeraa kuuklailua ja päätyi valitsemaan meille Biolan Icelett pakastavan kuivakäymälän. 

Kuva: Biolan.fi

Ensin harkittiin vuokraamista, mutta sitten hoksasimme, että itseasiassa sillehän voisi olla vaikka käyttöä myöhemminkin. Tarkoituksena on tehdä yläkertaan mahdollisimman vähän lisää putki- ja viemärivetoja ja vessan lavuaaria vartenhan sieltä löytyy jo putket. Niinpä päädyimme ostamaan käymälän omaksi ja otamme sen sitten käyttöön yläkerrassa, jolloin säästymme likaviemäreiden vedolta. Mitä vähemmän olohuoneen ja eteisen katossa kulkee kakkaa, sen parempi :D

Icelett tarvitsee kaverikseen myös kompostorin, johon palikat sitten heitetään odottamaan uutta tulemista. 75% täyttöasteen jälkeen komposti jätetään muhimaan vuodeksi ja käännellään välillä ja sen jälkeen pitäisi olla toimivaa maa-ainesta käytettäväksi. Käytännössä tämä systeemi vaatii siis kaksi kompostia, koska toisen täytyy antaa olla levossa välillä.

Millä muilla tavoilla kiertotalouden voisi tuoda kotioloihin?

Joulukalenteri 2017: Luukku 4

Puuta ja piisejä

Ollaan hekumoitu jo Paunolan ajalta asti siitä, että saadaan tehtyä taloon hybridilämmitysjärjestelmä, joka hyödyntää ensisijaisesti maalämpöä ja sen lisäksi kerää talteen muun muassa leivinuunin ja takan lämmön ja jota pystyisi myöhemmin laajentamaan esimerkiksi aurinkokeräimillä. Että pystyisi käyttämään lämmityseen mahdollisimman puhdasta energiaa ja toisaalta hyödyntämään maksimaalisesti sen energian, mikä tulipesistä milloinkin tulee. Vanhojen talojen kohdallahan tämä muutos on, jos nyt ei helppo, niin tehtävissä kun tiensä päähän tulleen öljylämmityksen vaihtaa maalämpöön ja vesikiertoiset patterit jää hoitamaan lämmitystä. Ja monesta talostahan on tulipesiä purettu niin uudet voi tehdä sitten sellaisiksi että keräävät lämmön talteen. 

No tässä talossa ei vesikiertoista järjestelmää ole ja kaikki tulipesät on tallella. Suora sähkölämmitys, puuhella, kaksi uunia, sauna ja pata sekä mahdollisuus vielä kahteen tulipesään. Piipussa on 15 reikää! Että jos haluaa sähkölämmityksen määrää vähentää, niin se menee sitten tulipesien lämmittelyksi. Ja sehän ei siis haittaa yhtään (paitsi ehkä vähän pienessä päässä miettii pienhiukkasten määrää)!

Ensimmäinen hankinta uuteen kotiin ei siis kuitenkaan ollut verhot vaan viisi heittomottia polttopuita. Ja niitä puita viikonlopun savotassa sitten järkättiin varastoon. Joskin puutoimittaja oli sen verran ammattiylpeä, että toi sadepäivänä vain kaksi mottia ja tuo kuivempana päivänä loput. Ei ollut yhtään huono vaihtoehto, koska ei olisi ehkä ehditty saada kaikkia puita sisälle ajoissa. Kuulin, että alueella on edulliseen hintaan saatavilla rankaakin, mutta tässä remontin, töissäkäynnin, työnhaun ja lapsiperhearjen keskellä ei nyt käynyt mielessäkään hankkia jotain muuta kuin valmista klapia. Ja näihin klapihommiin lapsetkin jaksoi osallistua :) 

Ja kun oli klapia, niin sitten jatkettin lämmitysharjoituksia. 

 Puuhella sujuu jo :) Saatiin keitettyä ensimmäinen soppakin jo. Mikä fiilis siitä tulikaan kun tajusin, että kyllä siellä ilman sähköhellaakin tovin pärjäisi. Ongelmaksi vain muodostuu se, ettei puuhella voi välttämättä keittiön remontin aikana käyttää ainakaan silloin kun lattiat puruineen on auki. Puuhellan leivariosaa ei kuulemma hetkeen ole käytetty ja se pitääkin seuraavaksi siivota ja katsoa, kuinka sitä ajetaan.  

Sisällä tarvittavat puut säilyy hienosti tuossa keittiön puulaatikossa. Lapsena veljien kanssa piilosleikeissä joku meni aina puulaatikkoon piiloon. Näin jälkikäteen ei välttämättä se kaikkein fiksuin paikka varsinkin, kun lapsuudenkodin puulaatikossa ei ollut ilmareikiä. Nyt pitää katsoa, että laatikossa on aina puita niin ei lapset keksi mennä sinne :D 

Pönttökin alkaa sujua jo. Vähän piti ikkunaa avata, kun keli oli mitä oli. Lisäksi huoneissa on ihan liian vähän korvausilmareikiä, joten niitä pitää laittaa tekolistalle. Kunnes ne on tehty, on pakko pitää vähän ikkunoita raollaan. Pöntönkin edestä puuttuu kipinäpelti ja se pitänee laittaa ostoslistalle aika pian. Ihan vaan varmuuden vuoksi. 

Toista uunia ei tällä kertaa kokeiltu, se ei ollut edellisellä kerralla yhteistyökykyinen ja päätettiin antaa sille lepopäivä. Ja sauna ja pata saavat olla toistaiseksi kaikessa rauhassa. Saunan hormissa on irtonainen tiili ja se pitää korjata ennen kuin päästään sitä lämmittämään. Muurari pääsee tekemään sen vasta keväällä kelien lämmettyä. Pataa pitänee kuitenkin kokeilla, koska jossainhan meidän pitää peseytyä. Suihkua ei siis talossa ole vielä. Ehkä sitten joskus parin vuoden päästä :)

Nyt on puita ja sähköpatterit saa lepäillä lämmityksestä välillä. Seuraavaksi voikin sitten ruveta tosissaan suunnittelemaan remonttia. 

Lämmintä alkavaa viikkoa!

-Annamaija

Joulukalenteri 2017: Luukku 3

Portaat yläkertaan

Tässä kun on vuosia jo katsellut erilaisten kotien myyntiesitteitä, niin kerta toisensa jälkeen ihastelee niitä Rintsikoiden puisia portaita. Aika monissa portaissa näkyy elämän jäljet, toisia on maalattu ahkerammin. Sisustuskuvissa taas välillä näke kuinka portaisiin on tehty asetelmia tai ne toimii kenkätelineenä tai kirjahyllynä. Niiden kohdalla olen ihmetellyt, että miten niissä portaissa mahtuu kulkemaan. Mutta nyt nimittäin mahtuu meilläkin!

Aivan ensimmäiseksi ihastuin portaissa siihen, että viimeinen askel ei ole samassa linjassa seinän kanssa. Se kääntyy hieman eteistä kohti ja ohjaa kulkijan olohuoneen (tai vessan tai kellarin) ovea kohti. Yksityiskohdat, yksityiskohdat!

Sen jälkeen hämmästelin niiden leveyttä. On nimittäin seinät leveellä ja katto korkealla. Tänään mitattiin eteinen ja sain portaiden leveydeksi huikeat 129 senttimetriä. Siis meidän esikoinen mahtuu makaamaan portaalla ja jää vähän tilaa niille asetelmillekin vielä! Toki. Vähän kapeampi portaikko mahdollistaisi jotain muita asioita eteiseen, mutta enpä just nyt keksi mitä muuta siihen tarvitsisi.

Ja tuo väri. Täydellinen. (kuva on vähän perunan läpi otettu niin eihän se väri siinä kunnolla näy) Ja kunto? Moitteeton. Ei natise, ei hilseile, ei rakoile. Yksi ruksi remppalistalta pois. Portaille ei tarvitse tehdä mitään. Portaikko kaipaa pientä ehostusta paneelista, ehkä maalista tai tapetista sekä kaiteen, mutta mitään muuta ei tarvitse tehdä. Siinä tipahti aika iso kulu remonttilistalta just pois. Ja kaupan päälle saatiin kauneimmat portaat, jotka oon hetkeen nähnyt.

Mahtaakohan meidän portaikkoon muuttaa tonttuperhe vielä ennen joulua...Saas nähdä!

-Annamaija

Joulukalenteri 2017: Luukku 2

Eteinen

Mehän lähdimme katsomaan tätä taloa vähän sillä ajatuksella, että no mennään nyt kun tuli varattua näyttö. Myyntikuvat eivät varsinaisesti houkutelleet, mutta ei kehdattu enää perua edellisenä iltana. Ajettiin pihaan ja astuin sisään kuistiin. Ja sitten astuin eteiseen. Ja se oli siinä.

Tää. Tämä se on.

Eteinen on kuitenkin aavistuksen haastava tila, sillä osa eteisestä on lohkaistu vessalle, siitä lähtee portaat ylös ja lisäksi siinä on ovi kuistille, keittiöön, olohuoneeseen, vessaan ja kellariin. Tilaa naulakolle tai jollekin muulle säilytyskalusteelle on hyvin niukasti ja se vähenee entisestään kun vessaa pitää melko todennäköisesti suurentaa.

Vähenevää tilaa enemmän minua alkoi mietityttää, että mahtaakohan tuota paneelia saada enää mistään. Monet sisarpaneelit, joita olen nähnyt, ovat tasaisia pinnaltaan ja tämähän on tuollainen kovera. Mäntsälän Höyläämön tuotekuvastossa näyttäisi siskonpaneeli olevan kovera. Sitten pitää vielä tarkistaa, että ovat saman levyisiä. Tuota paneelia taitaa kulua metri jos toinenkin, kunhan talon remontti etenee.

Niin, kyllä. Talo on alkuperäiskunnossa ja vaatii melko kattavan remontin ns. lattiasta kattoon. Siitä huolimatta suuri osa pinnoista on aivan priimassa kunnossa. Myyntikuvat ei todellakaan antaneet oikeutta tälle talolle. Näkee että asukkaat ovat arvostaneet kotiaan ja toisaalta näytti kuin siellä olisi eletty villasukat jalassa pumpulipallon sisällä.

Toivottavasti osaamme yhtä hyvin :)

Joulukalenteri 2017: Luukku 1

Jännittävää! Ensimmäinen joulukalenteriluukku. Aivan päivän viime metreillä, koska arki ja lapset ja nukutus ja miehen pikkujoulut. Vielä jännittävämpää oli tänään muina naisina ajella ihanan vuosimallia 1953 olevan talon pihaan, kaivaa avaimet ja astella sisään. Tuosta noin vaan! Siitä on noin 3 vuotta kun päätimme myydä Paunolan ja nyt olemme palaamassa saman aikakauden taloon. Emme koskaan ehtineet edes harkita muita vaihtoehtoja kun arki ja elämä ja lapset vei mennessään. Mutta nyt on hyvä hetki asettua paikalleen ja tehdä oma koti.

Joten: Saanko esitellä teille meidän kalenterin ensimmäisen luukun. Kuistin sisäovi.

Tuon oven takaa löytyy lähes alkuperäisessä kunnossa oleva koti kolmessa kerroksessa. Kolme huonetta, kaksi keittiötä, yksi vessalini (siis pieni, PIENI, vessa) ja kellari, jossa sauna ja pesuhuone ja tilaa muullekin. Mitä kaikkea joulukalenterista paljastuukaan!

Ensimmäiset ostokset olivat muutama heittomotti polttopuita, timpurinkyniä ja vihkoja ja ensimmäinen tarjouspyyntö esitettiin Biolanin Icelett kuivakäymälästä. Se saattaa antaa jotain vihiä siitä, mitä oven takaa löytyy ;)

Huomenna lisää!

-Annamaija

Pysähtynyt maanantaiaamu

Maanantai. Siihen liitetyt mielikuvat ja sanat ovat aika usein negatiivisia. Väsyttää, silmäpussit, kaaos, kaikki hukassa, kiukku, myöhästyminen, pika-aamiainen, kahvikin jäähtyi. Tänään meidän aamu oli lähes kaikkea muuta.

Heräsin myöhässä ja yön valvomisten jälkeen väsyneenä, mutta viikonlopun hyvien yöunien jälkeen pystyin kokoamaan ajatukset ja toimimaan järkevästi. Lisäksi kompensoin myöhäistä herätystä syömällä pika-aamupalaksi pannaria mansikkahillolla.... Kukaan (TM) ei ollut laittanut illalla lasten vaatteita valmiiksi päiväkotia varten, joten keräsin tavarat kasaan ENNEN kuin herätin yöllisten seikkailuiden jälkeen pitkään nukkuneet silmäterät. Ja 15 minuuttia myöhemmin lapset oli puettu, kukaan ei ollut kiukkuillut ja olimme pihalla tekemässä lähtöä. Ipana halusi pyöräillä, Allu halusi Niiskuneidin kainaloon vaunuihin ja Hippu jatkoi aamu-uniaan vaikka siirsin hänet vaunuista toisiin. Oli sellainen tunne, että kerrankin olin tilanteen rouvana enkä vain mennyt virran mukana. Mikä ihana alku viikolle!

Koska aamuaurinko paistaa ihanasti meidän etupihalle, päätin nauttia siitä hetken. Hipun vatsa kestä jo vähän paremmin minun juomaa kahvia, joten keitin oikein mokkapannulla itselleni sumpit, nappasin ajatuskirjan mukaan ja istahdin penkille. Siinä istuessa oli hyvä hetki miettiä työnhaun hissipuhetta ja alkavan viikon tehtäviä. LinkedIn pitäisi päivittää, CV tarkistaa, täyttää pari muutakin lomaketta ja lähettää yksi työhakemus. On sellainen ihana imu nyt tähän työnhakuun, toivottavasti se näkyy myös hakemuksissa ja haastatteluissa!

Mutta siinä istuessa oli myös hyvä hetki pysähtyä ihmettelemään ympärillä olevaa. Oli aivan merkillinen keli nimittäin, kesän valo ja syksyn kirpeys siinä samassa hetkessä. Viileä tuuli puhalsi niin, että kaivelin luettavaksi uuden käsityölehdenkin, koska totesin tarvitsevani neuletakin. Ja tässä avonaisen parvekkeen oven ääressä istuessa kaipaan myös uusia villasukkia. Samaan aikaan aurinko paistoi niin lämpimästi, että kuuman paahteen pystyi haistamaan.

Mutta merkillisintä tuossa hetkessä oli sen pysähtyneisyys. Lapseni ovat niin kovin rakkaita, tärkeitä ja ihania, mutta en ole vielä oppinut pysähtymään heidän seurassaan niin, että pystyn havainnoimaan ympäristöä täysin vapaasti. Vain istumalla ja olemalla. Tänä maanantaiaamuna siihen tarjoutui mahdollisuus ja mikä onni se olikaan :) Minä, aurinko, ajatuskirja, lämmin kahvi ja käsityölehti.

Nyt on katsottuna neuleohje (langat toivottavasti löytyvät varastosta), hissipuheen ajatuksia pohdittuna ja kahvi juotuna. Ja totesin, että ajatuskirjan sivut alkaa siinä määrin täyttyä, että pitää ryhtyä harkitsemaan uutta. Tässä nykyisessä seikkailee Viivi ja Wagner, minkähän seuraavaksi hankkisi?

Ihanaa viikkoa ja etenkin maanantaita!

Pihapuuhasteluja

Melkein vuosi on takana tässä rivitaloasunnossa ja tänä keväänä iski puutarhavimma. Hippu-vauva on hidastanut vauhtiin pääsemistä, mutta silloin tällöin ollaan ehtinyt tehdä jotain eespäin. Ja tällä viikolla pääsin vihdoin ostamaan vähän kukkia ja taimia. Kyyyyllä tässä vielä ehtii :)

Etupihalla tilanne oli talven jälkeen aika surullinen. Viime kesänä kylvetyn nurmikon päällä oli talvella rinteestä valuneista vesistä muodostunut jäälautta ja isot osat nurmikosta oli totaalisen kuolleet. Niin tosin naapureillakin, ettei nyt ihan yksin oltu tämän kanssa. Saatiin uusia nurmikonsiemeniäkin, mutta ilman multaa niiden itäminen on ollut vähän niin ja näin. Nyt kun on sitä multaakin, täytyy ehkä yrittää uudestaan.

Koska nurmikko oli niin karseassa kunnossa ja naapurilla oli ylimääräisiä luonnonkiviä, sain ajatuksen kukkapenkistä etupihalle. Yks ilta viikko sitten askarreltiin sen parissa ja nyt on vihdoin kukat. Pitkiä prosesseja nämä :D Tuonne tyhjäksi jättämääni nurkkaan laitan vielä jonkun perennan, mahdollisesti pionin, ja sitten syksyllä isketään penkkiin kukkasipulit.

Parvekekin kaipasi kukkia, joten sinne ostin kanssa pari väriläiskää. Mies ostikin itselleen valmistujaiskukaksi tuollaisen amppelin pari viikkoa sitten. Kunhan saadaan haettua vielä nojailutyynyt sohvalle, niin on kesä parvekkeellakin :) Vihdoin! Meidän parvekkeen silmänilo on tuo pingviinipatsas, jolla on pitkä tarina. Ensimmäinen yhteinen kotimme oli talossa, jonka pihassa oli Pingviinipatsas. Ja se katsoi meidän makuuhuoneeseen. Kyllä. Aivan timanttista! Kun tuo meidän pingviinipatsas kerran käveli vastaan jonkun kaupan alennusmyynnissä, oli se tietysti pakko ostaa matkaan mukaan. Ja sen jälkeen se on kulkenut kodista kotiin. Missä kaikkialla se pääseekään vielä elelemään meidän kanssa!

Takapihan puolelle laitettiin kasvamaan kasvulaatikoihin kesäkurpitsaa ja mansikkaa ja salaattipenkki tehtiin terassin vieressä olleeseen kukkapenkkiin, joka kasvoi Ei oikein mitään meidän muuttaessa. Terassin pitkä penkki jäi vielä tosi tyhjäksi ja siihen voisi iskeä syksyllä kukkasipuleita ja vaikka valkosipulia! Sitten ensi kesäksi.

Mutta nyt on puutarha saatu alulle. Toivottavasti loppukesästä saadaan edes muutama kesäkurpitsa ja vähän salaattia