Kun vauva ei nuku

Olen kirjoittanut tämän tekstin väsymyksestä melkein viisi kuukautta sitten.

----teksti alkaa----

Heräät aamulla viideltä suht virkeänä vauvan ölinään. Ai että! Me on nukuttu! Edellisen kerran herättiin noin 15 minuuttia sen jälkeen kun olin mennyt nukkumaan yhdentoista aikaan ja sitten viideltä. Ihanaa! Jostain syystä(TM) vauva on loikannut yön aikana tuohon viereen, mutta ehkä isä on nostanut sen siihen. Syöttö ja takaisin nukkumaan. Aamulla heräät kuolemanväsyneenä vaikka oli niinkin hyvä yö.

Aamun aikana käy ilmi, että kahden aikaan yöllä olet hakenut vauvan sängystä, imettänyt hänet ja ilmeisesti ottanut sitten viereen nukkumaan. Ei mitään muistikuvia siitä, että on kuljettu pitkin asuntoa. Ja jännä, että nukuttaa kun unipätkät onkin olleet lähes viiden tunnin sijasta melkein kahden tunnin pätkiä.

Seuraavana yönä herätään parin tunnin välein, valvotaan aamuyöllä reilu tunti ja syödään vähän joka välissä. 6.00 pärähtää Miehen herätyskello, koska hänen pitäisi töihin. Ärähdän, että sulkee sen. Ettei juuri nukahtanut vauva herää. Sammun vielä hetkeksi, vaikka omakin kello soittaa 30 minuutin kuluttua. Isommat pitäisi viedä päiväkotiin kahdeksaksi. 30 minuuttia kuluu. Torkutan ensimmäisen soiton. Seuraava soi 6.45, torkutan senkin ja kuulen Miehen ja lasten ääniä alakerrasta. 

Hetken päästä havahdun ja ensimmäinen ajatus on, että sadetakit ei ole kassissa. Lähden "kävelemään" kohti eteistä. Liike lähinnä muistuttaa kävelyä, koska jalkoja on täysin mahdoton nostaa ylös. Aivoissa raksuttaa, että joitain piti pakata, mutta eteisessä en muista mitä, mistä tai mihin. Katselen ympärilleni ja yritän keksiä edes jotain pakattavaa. Muistan, että sadetakit ja muistan jopa missä ne on. Katson sadevarustesäkkiä ja mietin, että jotain sieltä puuttuu. Siellä on kahdet housut, kaksi takkia, kahdet hanskat ja kaksi kumisaapasta. Kaikkia on kaksi. Mikä siis puuttuu? Hetken päästä tajuan, että sieltä puuttuu jotain vihreää. Aivan, pienemmän kumpisaappaat, kumisaappaita pitää olla yhteensä neljä. 

Saan pakattua sadekamat ja Mies ja lapset kömpii yläkertaan. Saan osakseni vähän kummastuneita katseita. Minun ilmeisesti oletetaan olevan nukkumassa, Mies hoitaa lapset päiväkodille. "Oletko varma? Sinun piti töihin jo aikoja sitten?" Saan kehoituksen mennä nukkumaan. Kömmin peiton alle ja herään yhdeksän jälkeen. 

Aamulla mietin, että olipa kiva kun saatiin yli 3 tunnin unipätkä (6-9) vielä aamuun. Ihmismieli on vahva kun se yrittää suojella siltä ikävältä tosiasialta, ettei ole nukkunut läheskään tarpeeksi. Myöhemmin tajuan, että tosiaan kävinhän minä tekemässä lähtöpakkausta aamulla.

----

Hippu-vauvan raskausaikana vähän vitsillä sanoin, että kun meillä on jo yksi huonosti nukahtava ja yksi huonosti nukkuva lapsi, niin meille voi syntyä joko lapsi joka nukahtaa ja nukkuu hyvin. Tai sitten ei. Well the joke's on me.

Hippu tykkää lenkkeillä alkuyöstä. Hän huutaa jos ei pääse lenkille. Niinpä me lenkkeillään ja metsästetään Pokemoneja siinä yhdentoista aikaan illalla. Yleensä tämän seurauksena hän nukkuu ensimmäisen unipätkänsä vaunuissa ja jollei nuku vaunuissa, niin sitten hän nukkuu repussa. Koska aina välillä hän huutaa ellei pääse repussa lenkille. (rehellisyyden nimissä pitää kuitenkin sanoa, että on niitäkin ihmeitä tapahtunut, että hän nukahtaa sisälle. Kuten vaikka tänään - lähes itsekseen, omaan sänkyynsä, ilman huutoa. En kuitenkaan vielä odota tästä muodostuvan tapaa.)

Ja sitten hän tykkää herätä. Herääminen on niin kivaa. Mitä useammin sen parempi, mutta ainakin nyt se kolmisen kertaa yössä. Ja koska herääminen on kivaa ja nukahtaminen tylsää, niin mikäs sen parempaa kuin VALVOA yöllä. Ainakin semmoinen tunti, mutta ihan hyvin voi valvoa vaikka kaksi, tai sitten voi torkahtaa aina hetkeksi ja herätä sitten taas, niin että edes äiti saa valvoa! 

---

Miltä väsymys sitten tuntuu?

- Silmäluomet painaa. Tonneja. 

- Oksettaa

- muisti ja aivot prakaa pahasti (oli vaikeuksia muistaa google-pohjaisen sähköpostin loppuosaa. Siis sitä @gmail.com -osaa. @ -merkin tilalle yritin tarjota pistettä...)

- kädet ja hartiat kramppaa iltaisin

- levottomat jalat

- Ärtymys on käsin kosketeltavaa (mies ehdotti, että hän tulee ensi yönä hengailemaan vauvan kanssa, jos se meinaa taas valvoa. Sitten hän sanoi "oot kyllä niin äkäinen yöllä, etten tiedä saanko sua nukkumaan.")

- pienikin ylimääräinen ärsyke (liian kova ääni, kirkas valo, vääränlainen kosketus) saa sykkeen pilviin. 

- koko ajan on sellainen huojuva olo

- vastoinkäymiset saa aikaan aivan toaalisen lamaantumisen. Että jos vaikka jää rahapussi kotiin kauppareissulla, niin ei jaksa enää edes pärrätä vaan jää vain istumaan ja olemaa

----

Minä olen iloinen jokaisesta äidistä, joka kertoo, että heillä nukutaan. Ihanaa, että on lapsia, jotka nukkuu. Eiköhän nuo meidänkin jossain vaiheessa. Sitä odotellessa ei kannata ihmetellä jos puhun vähän mitä sattuu ja olen vähän muissa maailmoissa.


---teksti päättyy----

Viimeisen viikon olen nukkunut pois omasta sängystäni ja Mies on hoitanut yöllisiä touhuja. Hetki hetkeltä alkaa tuntua ihmiseltä. Vuosi sitten tähän aikaan kävin nukkumassa hotellissa kaksi yötä kun Hippu valvotti minua jo raskausaikana. Ei edes potkimalla vaan ihan vaan olemassa olollaan. Nyt hän on alkanut saada jo vähän nukkumisen ajatuksesta kiinni. Alamme olla pisteessä, jossa kaikki lapset nukahtavat suhteellisen helposti ja heräävät siedettävän harvoin. Kyllä tämä tästä!

-Annamaija

Joskus ei vaan onnistu

Pieni pintaremontti, joka Ei Mennyt Kuin Strömsössä

Muutama ihminen on kysynyt meiltä, että onko meillä paljonkin kokemusta remontoinnista, kun tuommoisen kodin ostimme. No siis. Ei. Osaamme tapetoida ja maalata ja tunnistamme työkaluja. Ja osaamme käyttää googlea ja meillä on vahva lähdekritiikki. Kyllä työ tekijäänsä opettaa! 

Mutta on meillä sitten niitäkin kokemuksia, kun ihan ei mennyt niin kuin suunniteltiin. Niitä kuuluisia EMKS-juttuja. 

Taannoin, joitain vuosi sitten, asuimme vuokralla kerrostaloasunnossa. Ja esikoisemme oli 3-vuotias nuori taiteilija, joka ei antanut vision ja toteutuksen välille muodostua liian pitkää kuilua. Niinpä hänen huoneensa seinässä oli eräänä päivänä kauniita kalliomaalauksia. Maalatun seinän kohdalla asia ei ollut mikään ongelma, sillä senhän saa taikasienellä pois. Mutta se tapetti. Sille ei ollut tehtävissä mitään. Onneksemme asunnon vuokranneella yhtiöllä oli remonttirahaa asukkaille ja me emme olleet käyttäneet omaamme. Päätimme odottaa muuttoon asti kauniiden kuvien kanssa ja sitten ennen muuttoa poistaa tapetin ja maalata seinän. WHAT COULD GO WRONG?

Kävin yhtiön valtuuttamassa rautakaupassa hankkimassa tarvikkeet (tapetinpoistoaineen, maalin ja maalaussetin, jossa oli tela, maalikaukalo, lasta, hiomapaperia ja kittiä). Sai kirjalliset ohjeet ja vinkin myyjältä, että kannattaa hioa kittaukset ennen maalausta ja maalata pari kerrosta. No tämä selvä! (Ensinnäkin, kuka EI hio kittauksia?)

Ja sitten ei muuta kuin kotiin ja hommiin perjantai-illan iloksi niin saadaan huone valmiiksi ennen kuin sunnuntaina lähdetään viimeistä kertaa. Tapetti vettymään ja hetken päästä pääsimme irroittamaan ensimmäisen vuodan.

Ou. Mai. Kaad. Jopa minä tiesin sillä hetkellä, että ei tää nyt ehkä ihan onnistu. Tapetin alla oli raaka betoniseinä. No, kun seinä oli kasteltu ja yksi vuota jo revittykin, niin eipä siinä auttanut muu kuin repiä loputkin ja katsoa mitä sieltä muualta löytyy. Ja samaa löytyi, Betoniseinä, jossa oli lusikan kokoisia kuoppia. On suoranainen ihme, että tapettipinta oli pysynyt niin tasaisena. 

Katseltiin sitä hammastahnatuubin kokoista kittiputelia, ja 4*2,5m kokoista betoniseinää ja mietittiin, että mahtaako maksaa vaivaa edes yrittää. Mutta kun on kerran aloitettu niin pitäähän se yrittää. No, ei maksanut vaivaa. Kitti ei pysynyt lähimainkaan kiinni seinässä ja hiomalla (muistathan miten tärkeää se on!) se tippui loputkin alas. Maalipurkin kohdalla jo sitten todettiin, että ehkä me vaan jätetään tämä tähän ja todetaan, että ei kyllä meidän käytettävissä olevilla materiaaleilla saa tästä sellaista kuin pitäis tulla. Lähetimme yhtiön suuntaan sähköpostia, jossa pahoittelimme ettei meidä Remontti-Reiskan taidot nyt yltäneet tähän haasteeseen. He eivät olleet tästä moksiskaan, mutta veloittivat meiltä muuton jälkeen kuluina siivouskaapissa olleen turvasalvan poiston ja vessan oven vaihdon, koska siinä oli 4 (edellisen asukkaan kiinnittämää) pimeässä hohtavaa tarraa. Ilmeisesti heitä sitten kuitenkin harmitti...

No mutta. Opimme sen, että kittiä kannattaa olla aina enemmän kuin tarpeeksi. Ja että tapetin alle kannattaa kurkistaa vaikka jostain nurkasta ensin.

Paljasta "parhaat" remppakämmisi! 

Remonttikatsaus

Nyt jos koskaan on hyvä hetki remonttikatsaukselle, sillä eilen ja tänään on taas hommat nytkähdelleet eespäin oikein isosti. Putkari joutui muihin hommiin muutamaksi päiväksi ja me tehtiin sillä välin niin paljon valmisteluja kuin pystyttiin ja osattiin. Eilen hän oli sitten kurvannut laittamaan kellariin viemäröintiä ja johan olikin homma edennyt. 

Reilu viikko sitten putkimies kävi purkamassa vessasta kaikki kalusteet pois. Lavuaarin, pöntön, lämminvesivaraajan ja pumpun. Varaajaa ja pumppua oli tarkoitus joskus ehkä vielä käyttää vielä jossain, jos mahdollista. No, se ei ollut mahdollista, sillä laitteet hajosi suunnilleen käsiin. Saman kohtalon on kokenut jo esimerkiksi kellarin portaikon valaisin kun polttimo jäi Miehen käteen ja kantaa ei vaan saanut enää irti. Valaisinkaupoille siis! Mutta nyt on siis saatu vessasta kaikki irtoava pois. 

Miehen hommaksi jäi piikata vessan lattia auki ja kantaa sieltä kaikki täytteet pois. Teräsverkolla vahvistetun betonikakun alta löytyi kaikkea hiekasta sahanpuruun ja hiiliin!?!? Säästöä se on pienikin säästö? Lisäksi sieltä löytyi aikansa aarteita, niistä kuulette myöhemmin ;) Nyt kun saadaan vielä vanhat viemärit piikattua irti lattiasta, niin putkari pääsee tekemään taikojaan vessan kanssa. Sitten pitäisikin olla selvillä millainen lattiarakenne tuohon tällä kertaa kannattaa tehdä. Sahanpuruja ei ehkä kuitenkaan enää laiteta sinne pohjimmaiseksi betonia vasten. On suorastaan ihme, että ne oli pysyneet suht hyvässä kunnossa siellä. 

Vessan lattia on nyt noin 40cm syvemmällä kuin vielä reilu viikko sitten. Oli vähän hobitti olo, kun kävin mittailemassa siellä tänään. Josko nyt en muutenkaan ole mikään pituudella pilattu. 

Koska käyttövedet ja viemärit menee nyt uusiksi kaikilta mahdollisilta osin, suoritettiin piikkauksia myös kellarissa. Vesilaitoksen, vai kunnan?, miehet kävivät asentamassa mittarin vesiputkeen ja NYT TULLOO VETTÄ! Ai että mikä juhlapäivä se oli! Sitten olikin luvassa yllätyksiä, ei välttämättä negatiivisia, mutta ei nyt erityisen positiivisiakaan sitten tarkemman perehtymisen jälkeen. Kellarissahan ei siis myyjän sanojen mukaan ole tehty mitään. No sokea näkee otsallaankin, että jotain siellä on tehty, kun seinien rivinteerausten rappaukset on niin siistit ja lattiakin melkein hohtaa uutuuttaan. Mutta mitä siellä on tehty ja milloin, se oli vähän epäselvää. 

No, ei ole enää. Tai ajankohta on edelleen epäselvä, mutta nyt tiedetään jo mitä siellä on ainakin tehty. Piikkausten myötä selvisi, että kellari lattia on jossain vaiheessa tehty joko uusiksi tai ylipäänsä tehty. Ja tämä on tehty ns moderniin aikaan, sillä betonissa oli teräsverkkoa (joka on ymmärtämäni mukaan jonkin sortin ihme tämän ikäisessä talossa) ja betonin alla styroksia ja hiekkaa. Näiden kohdalla luonnollisesti ensin hihkaistiin ilosta, että ei voi olla totta, kellarin lattiaa ei tarvitsekaan kaivaa auki! Kunnes tajuttiin, että kellari on edelleen pari-kolme senttiä liian matala Miehelle. Hieman myöhemmin sitten tajuttiin, että styroksi ja hiekka on väärässä järjestyksessä, joten lattialle on joka tapauksessa pakko tehdä jotain. Eli olipa mukava yllätys, mutta kaivuuhommiksi tää silti menee. Mutta positiivisen yllätyksen puolelle keikahtaa ehdottomasti se tieto, että talon pohjaviemäri on vaihdettu muoviseen ja vesijohdot menee suojaputken sisällä kellarin lattian alla. Tämän tiedon myötä kellarin lattiaremontti voi huoletta odottaa pari-viisi vuotta. Saadaan nauttia vatisaunasta oikein olan takaa, sillä saunaa fiksataan vasta kun kellarille tehdään jotain. 

Eilisen ja tämän päivän aikana putkimies oli piikkaillut vielä vähän lisää lattiaa, jotta oli saanut asennettua lattiakaivon kellariin ja laitettua viemärit lämminvesivaraajalle ja pyykinpesukoneelle. Ottaen huomioon, että meillä ei ole esimerkiksi suihkua, meidän 220 litran lämminvesivaraaja on EHKÄ VÄHÄN iso tällä hetkellä, mutta ehkä tässä vaiheessa on fiksua asentaa laite, joka on sopiva parinkin vuoden päästä. 10 vuoden päästä voin nähdä, kuinka 220 litraa ei riitä mihinkään kun teinikolmikko lähtee suihkureissulle.

Siellä sitä nyt on, käyttövesihana ja viemäreitä. JEE! Haettiin sellaista väliaikaista ratkaisua näille, mutta itseasiassa ihan tosi hyvä, että ne on nyt kunnolla tehty, kun ei ole mitään suunitelmaa kellariremontin ajankohdalle. Ja jos tuosta joskus siirretään pois nuo vettä vaativat laitteet, niin ainahan siihen voi tehdä aulabaarin! ;) 

Huomenna alkaa siis kellarissa valuhommat ja minä jatkan vessan seinien purkamisella. Ajattelin ihan vaan vähän kokeilla miten muurista irtoaa laasti. Ihan vaan vähän. 

Ja siis remonttihan ei ole YHTÄÄN lähtenyt lapasesta, sillä olemme suunnitellun vessaremontin lisäksi purkaneet vasta keittiötä ja aloittaneet avaamaan eteisen lattiaa. Sähkön pintavedot kuuluu talon henkeen ja niitä käytämme kun se on järkevää, mutta yritämme löytää päälinjoille vähän suorempia reittejä, ettei tarvitse kuljettaa kilometritolkulla johtoa pitkin seiniä ja nurkkia. 

Viikonloppuna juhlitaan esikoisen syntymäpäiviä, joten perjantaina vietetään remonttivapaata ja annetaan ammattilaisten tehdä sen mitä pystyvät. Ensi viikolla taas uudella tarmolla, sillä muutto häämöttää jo!

-A

Pieniä iloja pinnan alla

Välillä hykerryttää ihan tosi pienet asiat. 

Olen alusta asti harmitellut, että muuten alkuperäiskuntoisessa talossa ei olekaan tyypillisiä viilutettuja väliovia vaan ovet ovat valkoisia. Monen oven pinta näyttää lisäksi siltä, että se on jonkun sortin lastulevyä. Erityisesti vessan oven kohdalla tämä on harmittanut isosti. Jossain takaraivossa on ollut ajatus, että pitää kuitenkin kurkata maalipinnan alle että olisiko siellä sittenkin jotain puuta.

Eilen sitten aloitettiin vessan purku ja nostin oven pois paikaltaan. Siinä samalla huomasin, että oven runko on ainakin ihan täyttä puuta

Melkein ilon kiljahdus pääsi suusta kun tajusin, että maalin alla oikeasti on ehkä sittenkin jotain muuta kuin lastulevyä 👏

Ja kuin tilauksesta myös eteisen ja kuistin välisestä ovesta lohkesi pala maalia kupruilleesta kohdasta. Tämä on luonnollisesti huono asia, koska se tarkoittaa että oven sisäpuolelle tiivistyy kosteutta ja asialle pitäisi keksiä jokin ratkaisu. Mutta alkuperäisten ovien esiin kaivamisen kannalta tämä on ihana uutinen! 

Sovittiin kuitenkin, etten ihan vielä lähde ostamaan kuumailmapuhallinta vaan tehdään tuo vessa ensin loppuun. 

Eilen jo vähän purettiin, kun haluttiin selvittää, miksi vessan seinät on 20 senttiä paksut myös muualla kuin muurin kohdalla. Tuli lastulevyn alta vastaan lautoja ja mitä ilmeisimmin jotain asbestiasiaa. Äh. Huomenna putkimies tulee irroittamaan vesikalusteet ja sen jälkeen päästään purkamaan vähän lisää. Katsotaan, miten sitten edetään.

Mutta tänään mennään valitsemaan pönttö, ja uusi allaskaluste ja peili ja maalit ja laatat ja muut pintamateriaalit. Sitten se onkin enää piikkausta vaille valmis. Optimisti, optimisti.

-A

Ensimmäisen kvartaalin suunnitelma

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Päätin joulukuun alussa, että teen vuoden ensimmäisestä kvartaalista projektin työnhaun ja remontin suhteen. Ehkä tähän voisi vähän muitakin elämän osa-alueita liittää, nimittäin ainakin pitäisi jotain liikuntaa ruveta harrastamaan aktiivisesti. Kvartaaliajattelu ei ole varsinaisesti tekemiseni keskiössä enkä erityisemmin pidä siitä, mutta on sillekin paikkansa. 

Ja koska putkimies tulee ensi viikolla tekemään käyttövesiä ja vessaa laatat on tilaamatta, niin äkkiä suunnittelemaan tavoitteita, että pääsee suunnittelemaan toteutusta!

Remontti ja uusi koti

Seuraavan kolmen kuukauden tärkeimmät asiat ovat

Käyttövesiremontti

Vessaremontti

Muutto

Keittiöremontin suunnittelu

Kaksi ensimmäistä pitäisi tapahtua ensi viikolla, joten niiden kanssa saa varmaankin rapsutella takaraivoa. Vessan kalusteista on ajatus, mutta mitään ei ole vielä päätetty. Laattoja on katseltu ja niistä on ajatus, muttei kirkasta visiota. Ja mitään ei ole vielä tilattu. Putkimies lupasi, että hän kyllä hoitaa lämminvesivaraajan paikalle. Hyvä, kiitos. Toivottavasti myös kantaa sen sisälle ensin portaat ylös eteiseen ja sitten alas kellariin. Raahattiin nimittäin miehen kanssa aavistuksen normaalia isompi jääkaappi kaksistaan sisälle ja jatkossa tilaan asiat asennettuina :D No mutta  nyt on jääkaappi!

Työnhaku

Koska mies jäi nyt isyysvapaalle, minulla on oikeasti aikaa hakea töitä ja unelmaduuniani. Siis sikäli kun remontilta ehtii.  Tähän piti tehdä jotain suuria hienoja tavoitteita, ja päädyin tällaisiin. 

Joka viikko kontakti yhteen uuteen yritykseen 

Viikottain uusi teksti LinkedIniin

LinkedIn-näkyvyyden kasvattaminen verkostoa kasvattamalla ja keskusteluihin osallistumalla

Mies armollisesti muistutti minua joulukuussa, että en voi asettaa tavoitteiksi sellaisia, joihin en itse viime kädessä pysty vaikuttamaan. Siispä listalta ei löydy työhaastattelujen lukumääriä. Tällä hetkellä työnhaku on taas kivaa vaikka syksyn lopulla uhkasi jo vähän sellainen pieni ahdistus iskeä. Eiköhän tästä minutkin töihin saada kevään aikana!

Muut tavoitteet

Muiden tavoitteiden joukko on sekalainen seurakunta eri elämänalueilta olevia tavoitteita. Tännekään en laita mitään sellaista, mikä ei viime kädessä ole kiinni minusta, joten esimerkiksi mitään nukkumiseen liittyviä tavoitteita ei ole mitään järkeä kirjata kun perheessä on kolme alle 6-vuotiasta. Nukkuminen olisi kyllä toivelistalla ihan kärkisijoilla, mutta katsotaan sitä sitten 3 vuoden päästä :D

Sen sijaan tavoittelen tällaisia asioita

3 liikuntakertaa (minimikesto 30 minuuttia) per viikko

Koko perhe hiihtoladulle

Käsitöitä yhtenä päivänä viikossa (remonttia ei lasketa käsitöiksi)

Näiden avulla pääsee jo eteenpäin. Eikä mielikään ole niin kaaos kun voi vain todeta, että nyt on näiden asioiden aika ja muiden asioiden aika on myöhemmin. Katsotaan sitten huhtikuussa, että kuinka kävi! Ja nyt sen vessaremontin suunnitelman kimppuun.

Millaisia tavoitteita sinä olet asettanut itsellesi tälle vuodelle?

Ihanaa viikonloppua! M

-A