Heräsin myöhässä ja yön valvomisten jälkeen väsyneenä, mutta viikonlopun hyvien yöunien jälkeen pystyin kokoamaan ajatukset ja toimimaan järkevästi. Lisäksi kompensoin myöhäistä herätystä syömällä pika-aamupalaksi pannaria mansikkahillolla.... Kukaan (TM) ei ollut laittanut illalla lasten vaatteita valmiiksi päiväkotia varten, joten keräsin tavarat kasaan ENNEN kuin herätin yöllisten seikkailuiden jälkeen pitkään nukkuneet silmäterät. Ja 15 minuuttia myöhemmin lapset oli puettu, kukaan ei ollut kiukkuillut ja olimme pihalla tekemässä lähtöä. Ipana halusi pyöräillä, Allu halusi Niiskuneidin kainaloon vaunuihin ja Hippu jatkoi aamu-uniaan vaikka siirsin hänet vaunuista toisiin. Oli sellainen tunne, että kerrankin olin tilanteen rouvana enkä vain mennyt virran mukana. Mikä ihana alku viikolle!
Koska aamuaurinko paistaa ihanasti meidän etupihalle, päätin nauttia siitä hetken. Hipun vatsa kestä jo vähän paremmin minun juomaa kahvia, joten keitin oikein mokkapannulla itselleni sumpit, nappasin ajatuskirjan mukaan ja istahdin penkille. Siinä istuessa oli hyvä hetki miettiä työnhaun hissipuhetta ja alkavan viikon tehtäviä. LinkedIn pitäisi päivittää, CV tarkistaa, täyttää pari muutakin lomaketta ja lähettää yksi työhakemus. On sellainen ihana imu nyt tähän työnhakuun, toivottavasti se näkyy myös hakemuksissa ja haastatteluissa!
Mutta siinä istuessa oli myös hyvä hetki pysähtyä ihmettelemään ympärillä olevaa. Oli aivan merkillinen keli nimittäin, kesän valo ja syksyn kirpeys siinä samassa hetkessä. Viileä tuuli puhalsi niin, että kaivelin luettavaksi uuden käsityölehdenkin, koska totesin tarvitsevani neuletakin. Ja tässä avonaisen parvekkeen oven ääressä istuessa kaipaan myös uusia villasukkia. Samaan aikaan aurinko paistoi niin lämpimästi, että kuuman paahteen pystyi haistamaan.
Mutta merkillisintä tuossa hetkessä oli sen pysähtyneisyys. Lapseni ovat niin kovin rakkaita, tärkeitä ja ihania, mutta en ole vielä oppinut pysähtymään heidän seurassaan niin, että pystyn havainnoimaan ympäristöä täysin vapaasti. Vain istumalla ja olemalla. Tänä maanantaiaamuna siihen tarjoutui mahdollisuus ja mikä onni se olikaan :) Minä, aurinko, ajatuskirja, lämmin kahvi ja käsityölehti.
Nyt on katsottuna neuleohje (langat toivottavasti löytyvät varastosta), hissipuheen ajatuksia pohdittuna ja kahvi juotuna. Ja totesin, että ajatuskirjan sivut alkaa siinä määrin täyttyä, että pitää ryhtyä harkitsemaan uutta. Tässä nykyisessä seikkailee Viivi ja Wagner, minkähän seuraavaksi hankkisi?
Ihanaa viikkoa ja etenkin maanantaita!
