maanantai 20. lokakuuta 2014

Koti kuntoon - sisäänkäynti

90-luvulla televisiossa pyöri Tim Allenin tähdittämä Koti kuntoon-sitcom. Paljoa en sarjasta muista, mutta sen muistan, että aina ei menny siinäkään ihan niin kuin Strömssössä. Meilläkin oli tässä männäviikkoina tapahtumia, joiden johdosta ajateltiin nyt sitten upkreidata tätä kerrostalokotia vähän. Tässä nyt varmaan asutaan vielä melkoinen tovi, niin mieluummin sitä asuu oman näköisessä kuin kulahtaneessa.

Mies aloitti parannustyöt menemällä alakerran naapurissa riehunutta tulipaloa parvekkeelle pakoon, jolloin palomiehet asuntoja tarkastaessaan tulivat Husqvarnan yleisavaimella sisään. Tehokas avain, tekee vähän karua jälkeä.


Palokunnan tehtävä on mennä sisään. Keinolla millä hyvänsä. 

Tulipalo ei loppujen lopuksi meidän asuntoa uhannut niin pahoin, kuin mitä alkutilanne antoi olettaa. Palanut asunto paloi melko hiileksi ja se on sitä edelleen. Mutta me siis selvisimme Miehen neuvokkuuden ansiosta käytännössä jopa ilman savuvahinkoja. Sen sijaan ovessa totta tosiaan oli reikä, jota komisti pari-kolme viikkoa vanerilevy pitämässä luvattomat tyypit asuntomme ulkopuolella. Voi ilon päivää kun viime viikolla remppamiehet tulivat kysymään saisivatko he vaihtaa oven. Joo ei me mieluummin pidetään tää vanha...

Yhden päivän ajan kaksi miestä siinä huhki, mutta voi pojat nyt on hyvä ja uusi ovi! Vanha ovi oli lähinnä oven irvikuva. Se oli löysä ja hakkasi karmeja vasten kun joku avasi alakerran ulko-oven. Siitä kuului KAIKKI läpi (pystyin kuuntelemaan hissin liikkeitä ja arvioimaan pysähtyikö hissi meidän kerrokseen, jolloin ehdin välillä avaamaan oven ENNEN kuin vieras ehti soittaa ovikelloa....), lapsi sai avattua oven aivastamalla sitä kohti koska lukko oli niin löysä ja lisäksi postiluukku oli jo antanut periksi ja jäi yleensä postinkantajan, ja erityisesti taaperon, jäljiltä apposen ammolleen. Sisäovi taas oli niin pinttyneen lian peitossa että edes ihmesieni ei tehonnut siihen. 
Uusi ovi
Mutta nyt on sitten meinaan napakka ovi! Ei klonksu, ei vedä, ei kuulu hissin äänet tai muutkaan äänet ja turvalukkoa ei oikeastaan enää tarvitse, koska ovi on sen verran hankala avata, että taapero ei saa avattua sitä yksin. Ja mikä parasta! Seuraavan tulipalon yllättäessä kyllä, tuo oli jo toinen alle vuoden sisään, joten oletan niitä tapahtuvan lisää Miehen ei tarvitse ehkä käyttää vaimon lempipyyhettä savuntorjuntaan, koska ovi on niin tiivis.  Vain yksi vika asennuksessa on. Ovisilmä on noin 10-vuotiaan korkeudella, joka tietysti lohduttaisi 10-vuotiasta, jos meillä sellainen asuisi, mutta tuota kaksimetristä vähän harmittaa.

No nyt kun ulko-ovi on paraatikunnossa niin seuraavaksi onkin aika laittaa loppuasunto ojennukseen. Mielessä pyörii tuhat ja 1 ajatusta ja sisustussuunnitelmien pohjapiirustuksetkin on  jo kunnossa. Tämän voi varmaan ajatella treeninä taloa ajatellen. Kun on kokemusta suunnitelmallisesta sisustuksesta tämmöisessä isohkossa kerrostaloasunnossa, on helpompi hahmottaa myös ison talon sisustaminen.

Teille lukijoille on siis luvassa ideaboardeja, ennen-jälkeen -kuvia, TSI-tuunauksia, huonekalujen entisöintiä ja joulun odotusta. Minä saatan olla sellainen hillitty, mutta kuitenkin henkeen ja vereen jouluihminen...

-Annamaija