Refluksikon ruokavaliopurku

Me kultapossut saimme julkiselta apua kesällä ja lääkäri määräsi Kuopukselle rajoitetut ruokavalion, jotta saadaan refluksioireet hellittämään.

10 kohdan kieltolista auttoi. Yksi näistä oli tosin otettu jo pois käytöstä aiemmin.

1. Tomaatti
2. Sitrukset
3. Mansikka
4. Ruis
5. Xylitol
6. Paprika
7. Sipuli
8. Kaakao
9. Suklaa
10. Laktoosi

Rajoitelista otettiin käyttöön syyskuun lopussa ja kuukautta myöhemmin itkin kun ajoin lääkärin vastaanotolle kun ajattelin, että voin kertoa hänelle kuinka meidän lapsesta kuoriutunut hyvä nukkuja, jonka ei tarvitse itkeä öisin. Mummu sanoi, että hänen mielestään koko lapsesta oli löytynyt joku uusi vaihde. Sellainen eloisampi vaihde. Ja totta tosiaan olemme saaneet nauttia tästä eloisasta vaihteesta <3

Mutta nyt on käsillä se aika, kun on aloitettava ruokavalion purku. Tai siis piti aloittaa jo kuukausi sitten, mutta kuka näitä laskee? Tosiasiassa en ole uskaltanut aloittaa, koska en jaksa sitä itkua mikä sopimattomasta ruoka-aineesta tulee. En jaksa sitä itse (koska se näyttäytyy vain öisin), mutta en myöskään lapsen puolesta, koska hän on oikeasti kipeä silloin.

Ja tänä viikonloppuna se alkoi. Ruokien palautus. Yritettiin miettiä päät puhki, että mistä lähdetään ja miten edetään, mutta päätettiin sitten vaan aloittaa jostain. Tai siis minä päätin vaan eilen lounaalla, että nyt saat palan tomaattia.

Tästä tulee päivittyvä postaus. Ehkä jollekin muullekin on tästä joskus apua, mutta erityisesti tästä on itselleni apua, kun noin 4 kk päästä (kun on saatu käytyä kaikki ruoka-aineet läpi) soitan lääkärille ja kerron miten meni. Kun 3 vuoden valvomisten jälkeen on vihdoin saanut nukkua, tuntuu 4 kuukautta huonoja yöunia aivan järjettömältä ajatukselta. Tästä syystä suklaa jätettiin viimeiseksi (laktoosia ei edes koiteta palauttaa), koska siitä tuli viimeksi pienen murun vahinkoaltistuksessa kolmen päivän itkut. Miettikää. Pienen lapsen pikkurillinkynnen kokoinen pala suklaamunaa sai aikaan kolmen päivän huudon. Terve ja morjens.

27.1.19
Eilen aloitettiin tomaatilla. 1/4 kirsikkatomaatti lounaalla. Illalla kävin palauttamassa itkevälle pienelle tutin suuhun ja huomasin, että sormet oli syvällä suussa. Fiksumpi ois lopettanut testin jo tähän. Tänään aamulla ihmettelin kyljessä olevaa ryyhelmää. Ihan kuin olis ollut jotain hiekkaa tai leivänmuruja. Mut oli ryyhelmää.

Tomaatti ei ollut meidän juttu. 

Tänään lounaalla neito sai puolikkaan kirsikkatomaatin. Kello on nyt 21.21 ja neiti on itkenut pari tuntia. Seilaa edes takaisin sängyssä, käy sylissä, menee pois, hakee kohoasentoa. Kysyin haluaako rattaisiin. Sanoi joo. Niissä meillä nukuttiin melkein 1,5 vuotta, kun muualla ei pystynyt. Rattaat on meillä vielä siitä yksinkertaisesta syystä, etten uskaltanut myydä niitä pois jos vaikka tarvitaan tässä ruokavalion purkamisen aikana. Olinpa fiksu! Saako taputtaa itseään olkapäälle? Onneksi oltiin aikoinaan fiksuja ja ostettiin pieneen tilaan menevät ja superketterät rattaat, niin ne saa tuossa makkarissa tarvittaessa pois jaloistakin.

Tuomio: Tomaatti, ei jatkoon.

Viikon päästä katsotaan miten sitrusten kanssa käy. Tässä on nyt viikko aikaa selvittää, mikä on miedoin sitrus. Jos vaikka jonkun saisi palautettua.

UPDATE 8.7.

Meidän ruokavaliopurku ei ole edennyt oikeastaan lainkaan. Neiti sai päiväkodissa grahamlihapiirakan, jossa oli sipulia ja paprikaa mausteena ja itki seuraavan yön. Ei olla sen jälkeen kokeiltu uusia ja lääkärikin totesi, että mennään tällä listalla ja kokeillaan myöhemmin uudestaan.

Mansikkaa neiti itse haluaisi kokeilla ja on aivan vakuuttunut että hän tykkää siitä kovasti. Kaikista muista sopimattomista hän sanoo, ettei tykkää niistä (tämän hän on keksinyt itse, me olemme puhuneet kaiken aikaa että hän ei voi syödä niitä). Mansikkaa hän ei ole ehkä koskaan saanut niin että tietäisi millainen olo siitä tulee, joten hän  hyvin vetoavasti kertoo aina kuinka hän tykkää siitä niin kovasti ja hän kyllä varmasti saa sellaisen. Toistaiseksi on riittänyt, että olen kertonut että ei vielä. Ehkä loppukesästä? Kypsennettynä?

Lääkäri oli erittäin iloinen kuullessaan, että ruokavalio on auttanut niin hyvin. Olemme refluksin lisäksi päässeet tässä eroon Ventolinesta ja infektioastmaepäilystä, että aika laajoja on näiden pienten ihmisten vaivat. Ja kuinka pienillä muutoksilla saadaankaan isoja vaikutuksia aikaan! Olen siis aivan vakuuttunut, että refluksioire ja nuo hengitysongelmat olivat yhteydessä toisiinsa.


Onko teillä ruoka-aineallergioita tai -rajoitteita? Miten kova työ niiden metsästämisessä oli?

-Annamaija

p.s. Vessassa on lattia! Siitä puuttuu enää saumaus! Et pitää sitä vähän iloitakin :)

Kun vauva ei nuku

Olen kirjoittanut tämän tekstin väsymyksestä melkein viisi kuukautta sitten.

----teksti alkaa----

Heräät aamulla viideltä suht virkeänä vauvan ölinään. Ai että! Me on nukuttu! Edellisen kerran herättiin noin 15 minuuttia sen jälkeen kun olin mennyt nukkumaan yhdentoista aikaan ja sitten viideltä. Ihanaa! Jostain syystä(TM) vauva on loikannut yön aikana tuohon viereen, mutta ehkä isä on nostanut sen siihen. Syöttö ja takaisin nukkumaan. Aamulla heräät kuolemanväsyneenä vaikka oli niinkin hyvä yö.

Aamun aikana käy ilmi, että kahden aikaan yöllä olet hakenut vauvan sängystä, imettänyt hänet ja ilmeisesti ottanut sitten viereen nukkumaan. Ei mitään muistikuvia siitä, että on kuljettu pitkin asuntoa. Ja jännä, että nukuttaa kun unipätkät onkin olleet lähes viiden tunnin sijasta melkein kahden tunnin pätkiä.

Seuraavana yönä herätään parin tunnin välein, valvotaan aamuyöllä reilu tunti ja syödään vähän joka välissä. 6.00 pärähtää Miehen herätyskello, koska hänen pitäisi töihin. Ärähdän, että sulkee sen. Ettei juuri nukahtanut vauva herää. Sammun vielä hetkeksi, vaikka omakin kello soittaa 30 minuutin kuluttua. Isommat pitäisi viedä päiväkotiin kahdeksaksi. 30 minuuttia kuluu. Torkutan ensimmäisen soiton. Seuraava soi 6.45, torkutan senkin ja kuulen Miehen ja lasten ääniä alakerrasta. 

Hetken päästä havahdun ja ensimmäinen ajatus on, että sadetakit ei ole kassissa. Lähden "kävelemään" kohti eteistä. Liike lähinnä muistuttaa kävelyä, koska jalkoja on täysin mahdoton nostaa ylös. Aivoissa raksuttaa, että joitain piti pakata, mutta eteisessä en muista mitä, mistä tai mihin. Katselen ympärilleni ja yritän keksiä edes jotain pakattavaa. Muistan, että sadetakit ja muistan jopa missä ne on. Katson sadevarustesäkkiä ja mietin, että jotain sieltä puuttuu. Siellä on kahdet housut, kaksi takkia, kahdet hanskat ja kaksi kumisaapasta. Kaikkia on kaksi. Mikä siis puuttuu? Hetken päästä tajuan, että sieltä puuttuu jotain vihreää. Aivan, pienemmän kumpisaappaat, kumisaappaita pitää olla yhteensä neljä. 

Saan pakattua sadekamat ja Mies ja lapset kömpii yläkertaan. Saan osakseni vähän kummastuneita katseita. Minun ilmeisesti oletetaan olevan nukkumassa, Mies hoitaa lapset päiväkodille. "Oletko varma? Sinun piti töihin jo aikoja sitten?" Saan kehoituksen mennä nukkumaan. Kömmin peiton alle ja herään yhdeksän jälkeen. 

Aamulla mietin, että olipa kiva kun saatiin yli 3 tunnin unipätkä (6-9) vielä aamuun. Ihmismieli on vahva kun se yrittää suojella siltä ikävältä tosiasialta, ettei ole nukkunut läheskään tarpeeksi. Myöhemmin tajuan, että tosiaan kävinhän minä tekemässä lähtöpakkausta aamulla.

----

Hippu-vauvan raskausaikana vähän vitsillä sanoin, että kun meillä on jo yksi huonosti nukahtava ja yksi huonosti nukkuva lapsi, niin meille voi syntyä joko lapsi joka nukahtaa ja nukkuu hyvin. Tai sitten ei. Well the joke's on me.

Hippu tykkää lenkkeillä alkuyöstä. Hän huutaa jos ei pääse lenkille. Niinpä me lenkkeillään ja metsästetään Pokemoneja siinä yhdentoista aikaan illalla. Yleensä tämän seurauksena hän nukkuu ensimmäisen unipätkänsä vaunuissa ja jollei nuku vaunuissa, niin sitten hän nukkuu repussa. Koska aina välillä hän huutaa ellei pääse repussa lenkille. (rehellisyyden nimissä pitää kuitenkin sanoa, että on niitäkin ihmeitä tapahtunut, että hän nukahtaa sisälle. Kuten vaikka tänään - lähes itsekseen, omaan sänkyynsä, ilman huutoa. En kuitenkaan vielä odota tästä muodostuvan tapaa.)

Ja sitten hän tykkää herätä. Herääminen on niin kivaa. Mitä useammin sen parempi, mutta ainakin nyt se kolmisen kertaa yössä. Ja koska herääminen on kivaa ja nukahtaminen tylsää, niin mikäs sen parempaa kuin VALVOA yöllä. Ainakin semmoinen tunti, mutta ihan hyvin voi valvoa vaikka kaksi, tai sitten voi torkahtaa aina hetkeksi ja herätä sitten taas, niin että edes äiti saa valvoa! 

---

Miltä väsymys sitten tuntuu?

- Silmäluomet painaa. Tonneja. 

- Oksettaa

- muisti ja aivot prakaa pahasti (oli vaikeuksia muistaa google-pohjaisen sähköpostin loppuosaa. Siis sitä @gmail.com -osaa. @ -merkin tilalle yritin tarjota pistettä...)

- kädet ja hartiat kramppaa iltaisin

- levottomat jalat

- Ärtymys on käsin kosketeltavaa (mies ehdotti, että hän tulee ensi yönä hengailemaan vauvan kanssa, jos se meinaa taas valvoa. Sitten hän sanoi "oot kyllä niin äkäinen yöllä, etten tiedä saanko sua nukkumaan.")

- pienikin ylimääräinen ärsyke (liian kova ääni, kirkas valo, vääränlainen kosketus) saa sykkeen pilviin. 

- koko ajan on sellainen huojuva olo

- vastoinkäymiset saa aikaan aivan toaalisen lamaantumisen. Että jos vaikka jää rahapussi kotiin kauppareissulla, niin ei jaksa enää edes pärrätä vaan jää vain istumaan ja olemaa

----

Minä olen iloinen jokaisesta äidistä, joka kertoo, että heillä nukutaan. Ihanaa, että on lapsia, jotka nukkuu. Eiköhän nuo meidänkin jossain vaiheessa. Sitä odotellessa ei kannata ihmetellä jos puhun vähän mitä sattuu ja olen vähän muissa maailmoissa.


---teksti päättyy----

Viimeisen viikon olen nukkunut pois omasta sängystäni ja Mies on hoitanut yöllisiä touhuja. Hetki hetkeltä alkaa tuntua ihmiseltä. Vuosi sitten tähän aikaan kävin nukkumassa hotellissa kaksi yötä kun Hippu valvotti minua jo raskausaikana. Ei edes potkimalla vaan ihan vaan olemassa olollaan. Nyt hän on alkanut saada jo vähän nukkumisen ajatuksesta kiinni. Alamme olla pisteessä, jossa kaikki lapset nukahtavat suhteellisen helposti ja heräävät siedettävän harvoin. Kyllä tämä tästä!

-Annamaija