Joskus ei vaan onnistu

Pieni pintaremontti, joka Ei Mennyt Kuin Strömsössä

Muutama ihminen on kysynyt meiltä, että onko meillä paljonkin kokemusta remontoinnista, kun tuommoisen kodin ostimme. No siis. Ei. Osaamme tapetoida ja maalata ja tunnistamme työkaluja. Ja osaamme käyttää googlea ja meillä on vahva lähdekritiikki. Kyllä työ tekijäänsä opettaa! 

Mutta on meillä sitten niitäkin kokemuksia, kun ihan ei mennyt niin kuin suunniteltiin. Niitä kuuluisia EMKS-juttuja. 

Taannoin, joitain vuosi sitten, asuimme vuokralla kerrostaloasunnossa. Ja esikoisemme oli 3-vuotias nuori taiteilija, joka ei antanut vision ja toteutuksen välille muodostua liian pitkää kuilua. Niinpä hänen huoneensa seinässä oli eräänä päivänä kauniita kalliomaalauksia. Maalatun seinän kohdalla asia ei ollut mikään ongelma, sillä senhän saa taikasienellä pois. Mutta se tapetti. Sille ei ollut tehtävissä mitään. Onneksemme asunnon vuokranneella yhtiöllä oli remonttirahaa asukkaille ja me emme olleet käyttäneet omaamme. Päätimme odottaa muuttoon asti kauniiden kuvien kanssa ja sitten ennen muuttoa poistaa tapetin ja maalata seinän. WHAT COULD GO WRONG?

Kävin yhtiön valtuuttamassa rautakaupassa hankkimassa tarvikkeet (tapetinpoistoaineen, maalin ja maalaussetin, jossa oli tela, maalikaukalo, lasta, hiomapaperia ja kittiä). Sai kirjalliset ohjeet ja vinkin myyjältä, että kannattaa hioa kittaukset ennen maalausta ja maalata pari kerrosta. No tämä selvä! (Ensinnäkin, kuka EI hio kittauksia?)

Ja sitten ei muuta kuin kotiin ja hommiin perjantai-illan iloksi niin saadaan huone valmiiksi ennen kuin sunnuntaina lähdetään viimeistä kertaa. Tapetti vettymään ja hetken päästä pääsimme irroittamaan ensimmäisen vuodan.

Ou. Mai. Kaad. Jopa minä tiesin sillä hetkellä, että ei tää nyt ehkä ihan onnistu. Tapetin alla oli raaka betoniseinä. No, kun seinä oli kasteltu ja yksi vuota jo revittykin, niin eipä siinä auttanut muu kuin repiä loputkin ja katsoa mitä sieltä muualta löytyy. Ja samaa löytyi, Betoniseinä, jossa oli lusikan kokoisia kuoppia. On suoranainen ihme, että tapettipinta oli pysynyt niin tasaisena. 

Katseltiin sitä hammastahnatuubin kokoista kittiputelia, ja 4*2,5m kokoista betoniseinää ja mietittiin, että mahtaako maksaa vaivaa edes yrittää. Mutta kun on kerran aloitettu niin pitäähän se yrittää. No, ei maksanut vaivaa. Kitti ei pysynyt lähimainkaan kiinni seinässä ja hiomalla (muistathan miten tärkeää se on!) se tippui loputkin alas. Maalipurkin kohdalla jo sitten todettiin, että ehkä me vaan jätetään tämä tähän ja todetaan, että ei kyllä meidän käytettävissä olevilla materiaaleilla saa tästä sellaista kuin pitäis tulla. Lähetimme yhtiön suuntaan sähköpostia, jossa pahoittelimme ettei meidä Remontti-Reiskan taidot nyt yltäneet tähän haasteeseen. He eivät olleet tästä moksiskaan, mutta veloittivat meiltä muuton jälkeen kuluina siivouskaapissa olleen turvasalvan poiston ja vessan oven vaihdon, koska siinä oli 4 (edellisen asukkaan kiinnittämää) pimeässä hohtavaa tarraa. Ilmeisesti heitä sitten kuitenkin harmitti...

No mutta. Opimme sen, että kittiä kannattaa olla aina enemmän kuin tarpeeksi. Ja että tapetin alle kannattaa kurkistaa vaikka jostain nurkasta ensin.

Paljasta "parhaat" remppakämmisi!