Joulukalenteri 2017: Luukku 2

Eteinen

Mehän lähdimme katsomaan tätä taloa vähän sillä ajatuksella, että no mennään nyt kun tuli varattua näyttö. Myyntikuvat eivät varsinaisesti houkutelleet, mutta ei kehdattu enää perua edellisenä iltana. Ajettiin pihaan ja astuin sisään kuistiin. Ja sitten astuin eteiseen. Ja se oli siinä.

Tää. Tämä se on.

Eteinen on kuitenkin aavistuksen haastava tila, sillä osa eteisestä on lohkaistu vessalle, siitä lähtee portaat ylös ja lisäksi siinä on ovi kuistille, keittiöön, olohuoneeseen, vessaan ja kellariin. Tilaa naulakolle tai jollekin muulle säilytyskalusteelle on hyvin niukasti ja se vähenee entisestään kun vessaa pitää melko todennäköisesti suurentaa.

Vähenevää tilaa enemmän minua alkoi mietityttää, että mahtaakohan tuota paneelia saada enää mistään. Monet sisarpaneelit, joita olen nähnyt, ovat tasaisia pinnaltaan ja tämähän on tuollainen kovera. Mäntsälän Höyläämön tuotekuvastossa näyttäisi siskonpaneeli olevan kovera. Sitten pitää vielä tarkistaa, että ovat saman levyisiä. Tuota paneelia taitaa kulua metri jos toinenkin, kunhan talon remontti etenee.

Niin, kyllä. Talo on alkuperäiskunnossa ja vaatii melko kattavan remontin ns. lattiasta kattoon. Siitä huolimatta suuri osa pinnoista on aivan priimassa kunnossa. Myyntikuvat ei todellakaan antaneet oikeutta tälle talolle. Näkee että asukkaat ovat arvostaneet kotiaan ja toisaalta näytti kuin siellä olisi eletty villasukat jalassa pumpulipallon sisällä.

Toivottavasti osaamme yhtä hyvin :)

Joulukalenteri 2017: Luukku 1

Jännittävää! Ensimmäinen joulukalenteriluukku. Aivan päivän viime metreillä, koska arki ja lapset ja nukutus ja miehen pikkujoulut. Vielä jännittävämpää oli tänään muina naisina ajella ihanan vuosimallia 1953 olevan talon pihaan, kaivaa avaimet ja astella sisään. Tuosta noin vaan! Siitä on noin 3 vuotta kun päätimme myydä Paunolan ja nyt olemme palaamassa saman aikakauden taloon. Emme koskaan ehtineet edes harkita muita vaihtoehtoja kun arki ja elämä ja lapset vei mennessään. Mutta nyt on hyvä hetki asettua paikalleen ja tehdä oma koti.

Joten: Saanko esitellä teille meidän kalenterin ensimmäisen luukun. Kuistin sisäovi.

Tuon oven takaa löytyy lähes alkuperäisessä kunnossa oleva koti kolmessa kerroksessa. Kolme huonetta, kaksi keittiötä, yksi vessalini (siis pieni, PIENI, vessa) ja kellari, jossa sauna ja pesuhuone ja tilaa muullekin. Mitä kaikkea joulukalenterista paljastuukaan!

Ensimmäiset ostokset olivat muutama heittomotti polttopuita, timpurinkyniä ja vihkoja ja ensimmäinen tarjouspyyntö esitettiin Biolanin Icelett kuivakäymälästä. Se saattaa antaa jotain vihiä siitä, mitä oven takaa löytyy ;)

Huomenna lisää!

-Annamaija

Pysähtynyt maanantaiaamu

Maanantai. Siihen liitetyt mielikuvat ja sanat ovat aika usein negatiivisia. Väsyttää, silmäpussit, kaaos, kaikki hukassa, kiukku, myöhästyminen, pika-aamiainen, kahvikin jäähtyi. Tänään meidän aamu oli lähes kaikkea muuta.

Heräsin myöhässä ja yön valvomisten jälkeen väsyneenä, mutta viikonlopun hyvien yöunien jälkeen pystyin kokoamaan ajatukset ja toimimaan järkevästi. Lisäksi kompensoin myöhäistä herätystä syömällä pika-aamupalaksi pannaria mansikkahillolla.... Kukaan (TM) ei ollut laittanut illalla lasten vaatteita valmiiksi päiväkotia varten, joten keräsin tavarat kasaan ENNEN kuin herätin yöllisten seikkailuiden jälkeen pitkään nukkuneet silmäterät. Ja 15 minuuttia myöhemmin lapset oli puettu, kukaan ei ollut kiukkuillut ja olimme pihalla tekemässä lähtöä. Ipana halusi pyöräillä, Allu halusi Niiskuneidin kainaloon vaunuihin ja Hippu jatkoi aamu-uniaan vaikka siirsin hänet vaunuista toisiin. Oli sellainen tunne, että kerrankin olin tilanteen rouvana enkä vain mennyt virran mukana. Mikä ihana alku viikolle!

Koska aamuaurinko paistaa ihanasti meidän etupihalle, päätin nauttia siitä hetken. Hipun vatsa kestä jo vähän paremmin minun juomaa kahvia, joten keitin oikein mokkapannulla itselleni sumpit, nappasin ajatuskirjan mukaan ja istahdin penkille. Siinä istuessa oli hyvä hetki miettiä työnhaun hissipuhetta ja alkavan viikon tehtäviä. LinkedIn pitäisi päivittää, CV tarkistaa, täyttää pari muutakin lomaketta ja lähettää yksi työhakemus. On sellainen ihana imu nyt tähän työnhakuun, toivottavasti se näkyy myös hakemuksissa ja haastatteluissa!

Mutta siinä istuessa oli myös hyvä hetki pysähtyä ihmettelemään ympärillä olevaa. Oli aivan merkillinen keli nimittäin, kesän valo ja syksyn kirpeys siinä samassa hetkessä. Viileä tuuli puhalsi niin, että kaivelin luettavaksi uuden käsityölehdenkin, koska totesin tarvitsevani neuletakin. Ja tässä avonaisen parvekkeen oven ääressä istuessa kaipaan myös uusia villasukkia. Samaan aikaan aurinko paistoi niin lämpimästi, että kuuman paahteen pystyi haistamaan.

Mutta merkillisintä tuossa hetkessä oli sen pysähtyneisyys. Lapseni ovat niin kovin rakkaita, tärkeitä ja ihania, mutta en ole vielä oppinut pysähtymään heidän seurassaan niin, että pystyn havainnoimaan ympäristöä täysin vapaasti. Vain istumalla ja olemalla. Tänä maanantaiaamuna siihen tarjoutui mahdollisuus ja mikä onni se olikaan :) Minä, aurinko, ajatuskirja, lämmin kahvi ja käsityölehti.

Nyt on katsottuna neuleohje (langat toivottavasti löytyvät varastosta), hissipuheen ajatuksia pohdittuna ja kahvi juotuna. Ja totesin, että ajatuskirjan sivut alkaa siinä määrin täyttyä, että pitää ryhtyä harkitsemaan uutta. Tässä nykyisessä seikkailee Viivi ja Wagner, minkähän seuraavaksi hankkisi?

Ihanaa viikkoa ja etenkin maanantaita!

Pihapuuhasteluja

Melkein vuosi on takana tässä rivitaloasunnossa ja tänä keväänä iski puutarhavimma. Hippu-vauva on hidastanut vauhtiin pääsemistä, mutta silloin tällöin ollaan ehtinyt tehdä jotain eespäin. Ja tällä viikolla pääsin vihdoin ostamaan vähän kukkia ja taimia. Kyyyyllä tässä vielä ehtii :)

Etupihalla tilanne oli talven jälkeen aika surullinen. Viime kesänä kylvetyn nurmikon päällä oli talvella rinteestä valuneista vesistä muodostunut jäälautta ja isot osat nurmikosta oli totaalisen kuolleet. Niin tosin naapureillakin, ettei nyt ihan yksin oltu tämän kanssa. Saatiin uusia nurmikonsiemeniäkin, mutta ilman multaa niiden itäminen on ollut vähän niin ja näin. Nyt kun on sitä multaakin, täytyy ehkä yrittää uudestaan.

Koska nurmikko oli niin karseassa kunnossa ja naapurilla oli ylimääräisiä luonnonkiviä, sain ajatuksen kukkapenkistä etupihalle. Yks ilta viikko sitten askarreltiin sen parissa ja nyt on vihdoin kukat. Pitkiä prosesseja nämä :D Tuonne tyhjäksi jättämääni nurkkaan laitan vielä jonkun perennan, mahdollisesti pionin, ja sitten syksyllä isketään penkkiin kukkasipulit.

Parvekekin kaipasi kukkia, joten sinne ostin kanssa pari väriläiskää. Mies ostikin itselleen valmistujaiskukaksi tuollaisen amppelin pari viikkoa sitten. Kunhan saadaan haettua vielä nojailutyynyt sohvalle, niin on kesä parvekkeellakin :) Vihdoin! Meidän parvekkeen silmänilo on tuo pingviinipatsas, jolla on pitkä tarina. Ensimmäinen yhteinen kotimme oli talossa, jonka pihassa oli Pingviinipatsas. Ja se katsoi meidän makuuhuoneeseen. Kyllä. Aivan timanttista! Kun tuo meidän pingviinipatsas kerran käveli vastaan jonkun kaupan alennusmyynnissä, oli se tietysti pakko ostaa matkaan mukaan. Ja sen jälkeen se on kulkenut kodista kotiin. Missä kaikkialla se pääseekään vielä elelemään meidän kanssa!

Takapihan puolelle laitettiin kasvamaan kasvulaatikoihin kesäkurpitsaa ja mansikkaa ja salaattipenkki tehtiin terassin vieressä olleeseen kukkapenkkiin, joka kasvoi Ei oikein mitään meidän muuttaessa. Terassin pitkä penkki jäi vielä tosi tyhjäksi ja siihen voisi iskeä syksyllä kukkasipuleita ja vaikka valkosipulia! Sitten ensi kesäksi.

Mutta nyt on puutarha saatu alulle. Toivottavasti loppukesästä saadaan edes muutama kesäkurpitsa ja vähän salaattia

Kapselikaappi

Millainen vaatekaappi Sinulla on? Onko se tyydyttävä, aivan ässä vai tuskaa aiheuttava? Oletko sellainen kuin minä, että ostat kivan näköisiä juttuja, jotka ei sit kuitenkaan sovi yhteen minkään kanssa?

Jo jonkin aikaa olen kokenut suuuuurta huonoa omatuntoa kulutuksesta. Oon nykyään niin kulutuspihi, etten osta edes lasten ulkokamppeita paria kautta etukäteen, kun ei voi olla varma onko ne sitten sopivia. Suurin syy tähän on ehkä se, että esikoiselle ei oo edes saman kauden vaatteita voinut ostaa sovittamatta. Milloin vaate on olkapäältä liian kapea, milloin jaloista liian lyhyt. Sopimaton vaatehan on sinällään turha ostos vaikka sen saisikin myytyä eteenpäin. Puhumattakaan sitten sitä kun kirppitorilta ostaa kaikki lapsen koossa sopivat vaatteet (116-senttisiä on jo TOSI vaikea löytää) ja sitten ne on hirveää sillisalaattia.

Sama sillisalaattiongelma oli oman vaatekaapin kanssa. Kaapissa oli vielä kesän alussa aivan järkyttävät määrät kaikenlaisia vaatteita, mutta silti ei koskaan tuntunut löytyvän mitään päällepantavaa (raskausviikot toki oli 30 paremmalla puolella, että sillä saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa). Mutta mitään ei voinut ostaakaan, kun kaappi oli täynnä. Sitten perkasin kaapista pois kaikki kulahtaneet ja pitämättömät kappaleet ja noh, vieläkään siellä ei ole juuri mitään päällepantavaa tai näin talvella tuntuis oudolta laittaa päälle kesäiset viskoosibyysat (ne muuten tuli myyntiin talvella ja ihmettelin niiden fuktiota talvipukeutumisessa jo silloin, mutta ostin ne koska tiedostin niiden kyvyn mukautua kasvavan vatsan tarpeisiin kesällä). 

Olen aiemminkin nähnyt esim stailausohjelmia, joissa vaatekaappi kootaan 25 vaatekappaleesta. Se kuulostaa ihan hirvittävän pieneltä määrältä, mutta toisaalta mulla on tällä hetkellä aktiivikäytössä ehkä 10 vaatetta, niin tuohan ois suoranainen parannus nykytilaan! No Suomessa ongelma tulee sitten näistä vuodenajoista eritavalla kylmistä kuukausista. Kesällä on kylmä, mutta välillä lämmin, talvella on kylmä ja välillä saakelin kylmä. Ja sit on ne märät ja ankeat jaksot molemmin puolin kesää ja talvea.  En itse kyllä pystyisi kasaamaan vaatekaappia 25 kappaleesta KOKO vuodelle.

Tällä viikolla kuulin sitten kapselikaapista. Aikani kuuklettelin ja KAPPAS! Just tätä mä olen etsinyt! Ideana on koota itselleen vaatekaappi 333-periaatteella. Esille otetaan 33 vaatekappaletta, 3 kuukauden ajaksi. Kotirönttöjä, liikuntakamoja ja alusvaate-sukkaosastoa ei lasketa lukuun mukaan. Mutta kengät, huivit ja takit lasketaan. Ideana ei myöskään ole mennä OSTAMAAN 33 vaatetta, joka oli mm. rakkaan aviopuolisoni ensimmäinen huoli, vaan käytetään olemassa olevia vaatteita niin pitkälle kuin mahdollista. Tuota valikoimaa sitten täydennetään tarpeen mukaan ja epäilemättä jotain lähtee poiskin. Loput vaatteet kapseloidaan, eli laitetaan sivuun ja kaivetaan esille kun sen aika on.

Nyt pitäisi sitten ottaa oman vaatekaapin sisältö esille ja tehdä siitä KEVÄTmallisto. Sillä kevät alkaa tiedättekö REILUN VIIKON PÄÄSTÄ! Ahh!

Mutta ensin täytyy lähteä tekemään vähän mekkoja ensi viikolla koittaviin rakkaan ystävän häihin. Voi onnea ja iloa. Ja mekkoja :)

-Annamaija

Uuden vuoden uudet kujeet

Kappas! 1v  3kk vuotta meni aikalailla siivillä! Ja siinä ajassahan ehtii tietysti tapahtuakin aika paljon.

Edellisessä tekstissä oli vaihtunut asunnon ovi ja lupailtiin, että pitkään aikaan ei muuteta ja kaikenlaista sisustuskivaa luvassa....

ULLATUUS! Muutettiin sittenkin!!

Koko esikoisen päivähoitoelämän ajan ollaan (määrätietoisesti?) siirrytty lähemmäs ja lähemmäs perhepäivähoitajan ovea ja nyt asutaan enää käytännössä jalkakäytävän toisella puolella. Sen verran jätettiin hajurakoa, että meidän leikkipihasta ei näe heidän pihaan niin vapaapäivinä ei lasta harmita niin paljoa kun ei näe kavereita leikkimässä ulkona.

Ja eikä tässä mitään ideaboardeja oo ehtinyt tehdä. Muutettiin tähän asuntoon melkein 11 kk sitten ja tähän mennessä on jo vaihdettu aikuisten ja lasten huoneet päistikkaa kertaalleen, ruokapöytä ja työpiste on vaihtanut paikkoja keittiön ja olohuoneen välillä ja olohuoneessakin on ollut sohva ainakin kahdessa eri paikassa. Mut nyt alkaa olla melko valmista :)

Niin ja suurin muutos aiempaan on toki se, että meillä nykyään puhutaan lapsista monikossa. Perheen nuorin jäsen täytti juuri tovi sitten 6kk ja esikoinenkin jo 4v. Kylläpä aika rientää totta tosiaan!

Muuta ihmeellistä ei sitte oikein olekaan tapahtunut. Viime kesä reissattiin pitkin kotimaata miehen pelireissujen perässä ja synnytystä käytiin käynnistelemässä Tuurin kyläkaupassa. Oli ihan tehokas reissu kun vauva seuraavana päivänä sit syntyi ;)

Mutta nyt uudet tuulet puhaltaa keittiöön. Sen lisäksi että kaappien järjestykseen pitäisi saada joku tolkku, on meillä luvassa uusi aika ruokavalion puolesta. Siirryimme nimittäin perinteisestä sekaruokavaliosta kasvispainotteiseen ruokavalioon. Viitenä päivänä viikossa pyritään menemään kasvisruoalla ja kahtena päivänä sitten on tarjolla liha-kala-kana-kalkkunajuttuja. Tähän ehkä osittain innosti myös THL:n uudet lapsiperheiden ravintosuositukset. Ihan kokonaan en niitä ole vielä lukenut, mutta oleellisin juttu johon kiinnitin heti huomiota, oli makkaran ja kinkun pieni määrä. Meillä syödään tosi paljon kinkkukiusausta. Leivän päällä on usein kinkkuviipale, nakkeja syödään pikaruokana (joka tosin MHL:ssä todistettiin herkkuperheateriaksi, joka säästää monelta kiukkupuuskalta!) ja makkarakeittokin meille maistuu. Täytyy vielä oikein ajatuksella lukea suositukset, jotta tulee tuolle 6kk-tirpukallekin sit syötettyä asianmukaista sapuskaa. Kun vähän silleen fiilispohjalta tässä on menty.

Mutta semmosta! Että uuteen vuoteen uusilla jutuilla :)

-Annamaija

Koti kuntoon - sisäänkäynti

90-luvulla televisiossa pyöri Tim Allenin tähdittämä Koti kuntoon-sitcom. Paljoa en sarjasta muista, mutta sen muistan, että aina ei menny siinäkään ihan niin kuin Strömssössä. Meilläkin oli tässä männäviikkoina tapahtumia, joiden johdosta ajateltiin nyt sitten upkreidata tätä kerrostalokotia vähän. Tässä nyt varmaan asutaan vielä melkoinen tovi, niin mieluummin sitä asuu oman näköisessä kuin kulahtaneessa.

Mies aloitti parannustyöt menemällä alakerran naapurissa riehunutta tulipaloa parvekkeelle pakoon, jolloin palomiehet asuntoja tarkastaessaan tulivat Husqvarnan yleisavaimella sisään. Tehokas avain, tekee vähän karua jälkeä.

Palokunnan tehtävä on mennä sisään. Keinolla millä hyvänsä. 

Tulipalo ei loppujen lopuksi meidän asuntoa uhannut niin pahoin, kuin mitä alkutilanne antoi olettaa. Palanut asunto paloi melko hiileksi ja se on sitä edelleen. Mutta me siis selvisimme Miehen neuvokkuuden ansiosta käytännössä jopa ilman savuvahinkoja. Sen sijaan ovessa totta tosiaan oli reikä, jota komisti pari-kolme viikkoa vanerilevy pitämässä luvattomat tyypit asuntomme ulkopuolella. Voi ilon päivää kun viime viikolla remppamiehet tulivat kysymään saisivatko he vaihtaa oven. Joo ei me mieluummin pidetään tää vanha...

Yhden päivän ajan kaksi miestä siinä huhki, mutta voi pojat nyt on hyvä ja uusi ovi! Vanha ovi oli lähinnä oven irvikuva. Se oli löysä ja hakkasi karmeja vasten kun joku avasi alakerran ulko-oven. Siitä kuului KAIKKI läpi (pystyin kuuntelemaan hissin liikkeitä ja arvioimaan pysähtyikö hissi meidän kerrokseen, jolloin ehdin välillä avaamaan oven ENNEN kuin vieras ehti soittaa ovikelloa....), lapsi sai avattua oven aivastamalla sitä kohti koska lukko oli niin löysä ja lisäksi postiluukku oli jo antanut periksi ja jäi yleensä postinkantajan, ja erityisesti taaperon, jäljiltä apposen ammolleen. Sisäovi taas oli niin pinttyneen lian peitossa että edes ihmesieni ei tehonnut siihen. 

Uusi ovi

Mutta nyt on sitten meinaan napakka ovi! Ei klonksu, ei vedä, ei kuulu hissin äänet tai muutkaan äänet ja turvalukkoa ei oikeastaan enää tarvitse, koska ovi on sen verran hankala avata, että taapero ei saa avattua sitä yksin. Ja mikä parasta! Seuraavan tulipalon yllättäessä kyllä, tuo oli jo toinen alle vuoden sisään, joten oletan niitä tapahtuvan lisää Miehen ei tarvitse ehkä käyttää vaimon lempipyyhettä savuntorjuntaan, koska ovi on niin tiivis.  Vain yksi vika asennuksessa on. Ovisilmä on noin 10-vuotiaan korkeudella, joka tietysti lohduttaisi 10-vuotiasta, jos meillä sellainen asuisi, mutta tuota kaksimetristä vähän harmittaa.

No nyt kun ulko-ovi on paraatikunnossa niin seuraavaksi onkin aika laittaa loppuasunto ojennukseen. Mielessä pyörii tuhat ja 1 ajatusta ja sisustussuunnitelmien pohjapiirustuksetkin on  jo kunnossa. Tämän voi varmaan ajatella treeninä taloa ajatellen. Kun on kokemusta suunnitelmallisesta sisustuksesta tämmöisessä isohkossa kerrostaloasunnossa, on helpompi hahmottaa myös ison talon sisustaminen.

Teille lukijoille on siis luvassa ideaboardeja, ennen-jälkeen -kuvia, TSI-tuunauksia, huonekalujen entisöintiä ja joulun odotusta. Minä saatan olla sellainen hillitty, mutta kuitenkin henkeen ja vereen jouluihminen...

-Annamaija