Joulukalenteri 2017: Luukku 1

Jännittävää! Ensimmäinen joulukalenteriluukku. Aivan päivän viime metreillä, koska arki ja lapset ja nukutus ja miehen pikkujoulut. Vielä jännittävämpää oli tänään muina naisina ajella ihanan vuosimallia 1953 olevan talon pihaan, kaivaa avaimet ja astella sisään. Tuosta noin vaan! Siitä on noin 3 vuotta kun päätimme myydä Paunolan ja nyt olemme palaamassa saman aikakauden taloon. Emme koskaan ehtineet edes harkita muita vaihtoehtoja kun arki ja elämä ja lapset vei mennessään. Mutta nyt on hyvä hetki asettua paikalleen ja tehdä oma koti.

Joten: Saanko esitellä teille meidän kalenterin ensimmäisen luukun. Kuistin sisäovi.

Tuon oven takaa löytyy lähes alkuperäisessä kunnossa oleva koti kolmessa kerroksessa. Kolme huonetta, kaksi keittiötä, yksi vessalini (siis pieni, PIENI, vessa) ja kellari, jossa sauna ja pesuhuone ja tilaa muullekin. Mitä kaikkea joulukalenterista paljastuukaan!

Ensimmäiset ostokset olivat muutama heittomotti polttopuita, timpurinkyniä ja vihkoja ja ensimmäinen tarjouspyyntö esitettiin Biolanin Icelett kuivakäymälästä. Se saattaa antaa jotain vihiä siitä, mitä oven takaa löytyy ;)

Huomenna lisää!

-Annamaija

Pysähtynyt maanantaiaamu

Maanantai. Siihen liitetyt mielikuvat ja sanat ovat aika usein negatiivisia. Väsyttää, silmäpussit, kaaos, kaikki hukassa, kiukku, myöhästyminen, pika-aamiainen, kahvikin jäähtyi. Tänään meidän aamu oli lähes kaikkea muuta.

Heräsin myöhässä ja yön valvomisten jälkeen väsyneenä, mutta viikonlopun hyvien yöunien jälkeen pystyin kokoamaan ajatukset ja toimimaan järkevästi. Lisäksi kompensoin myöhäistä herätystä syömällä pika-aamupalaksi pannaria mansikkahillolla.... Kukaan (TM) ei ollut laittanut illalla lasten vaatteita valmiiksi päiväkotia varten, joten keräsin tavarat kasaan ENNEN kuin herätin yöllisten seikkailuiden jälkeen pitkään nukkuneet silmäterät. Ja 15 minuuttia myöhemmin lapset oli puettu, kukaan ei ollut kiukkuillut ja olimme pihalla tekemässä lähtöä. Ipana halusi pyöräillä, Allu halusi Niiskuneidin kainaloon vaunuihin ja Hippu jatkoi aamu-uniaan vaikka siirsin hänet vaunuista toisiin. Oli sellainen tunne, että kerrankin olin tilanteen rouvana enkä vain mennyt virran mukana. Mikä ihana alku viikolle!

Koska aamuaurinko paistaa ihanasti meidän etupihalle, päätin nauttia siitä hetken. Hipun vatsa kestä jo vähän paremmin minun juomaa kahvia, joten keitin oikein mokkapannulla itselleni sumpit, nappasin ajatuskirjan mukaan ja istahdin penkille. Siinä istuessa oli hyvä hetki miettiä työnhaun hissipuhetta ja alkavan viikon tehtäviä. LinkedIn pitäisi päivittää, CV tarkistaa, täyttää pari muutakin lomaketta ja lähettää yksi työhakemus. On sellainen ihana imu nyt tähän työnhakuun, toivottavasti se näkyy myös hakemuksissa ja haastatteluissa!

Mutta siinä istuessa oli myös hyvä hetki pysähtyä ihmettelemään ympärillä olevaa. Oli aivan merkillinen keli nimittäin, kesän valo ja syksyn kirpeys siinä samassa hetkessä. Viileä tuuli puhalsi niin, että kaivelin luettavaksi uuden käsityölehdenkin, koska totesin tarvitsevani neuletakin. Ja tässä avonaisen parvekkeen oven ääressä istuessa kaipaan myös uusia villasukkia. Samaan aikaan aurinko paistoi niin lämpimästi, että kuuman paahteen pystyi haistamaan.

Mutta merkillisintä tuossa hetkessä oli sen pysähtyneisyys. Lapseni ovat niin kovin rakkaita, tärkeitä ja ihania, mutta en ole vielä oppinut pysähtymään heidän seurassaan niin, että pystyn havainnoimaan ympäristöä täysin vapaasti. Vain istumalla ja olemalla. Tänä maanantaiaamuna siihen tarjoutui mahdollisuus ja mikä onni se olikaan :) Minä, aurinko, ajatuskirja, lämmin kahvi ja käsityölehti.

Nyt on katsottuna neuleohje (langat toivottavasti löytyvät varastosta), hissipuheen ajatuksia pohdittuna ja kahvi juotuna. Ja totesin, että ajatuskirjan sivut alkaa siinä määrin täyttyä, että pitää ryhtyä harkitsemaan uutta. Tässä nykyisessä seikkailee Viivi ja Wagner, minkähän seuraavaksi hankkisi?

Ihanaa viikkoa ja etenkin maanantaita!

Pihapuuhasteluja

Melkein vuosi on takana tässä rivitaloasunnossa ja tänä keväänä iski puutarhavimma. Hippu-vauva on hidastanut vauhtiin pääsemistä, mutta silloin tällöin ollaan ehtinyt tehdä jotain eespäin. Ja tällä viikolla pääsin vihdoin ostamaan vähän kukkia ja taimia. Kyyyyllä tässä vielä ehtii :)

Etupihalla tilanne oli talven jälkeen aika surullinen. Viime kesänä kylvetyn nurmikon päällä oli talvella rinteestä valuneista vesistä muodostunut jäälautta ja isot osat nurmikosta oli totaalisen kuolleet. Niin tosin naapureillakin, ettei nyt ihan yksin oltu tämän kanssa. Saatiin uusia nurmikonsiemeniäkin, mutta ilman multaa niiden itäminen on ollut vähän niin ja näin. Nyt kun on sitä multaakin, täytyy ehkä yrittää uudestaan.

Koska nurmikko oli niin karseassa kunnossa ja naapurilla oli ylimääräisiä luonnonkiviä, sain ajatuksen kukkapenkistä etupihalle. Yks ilta viikko sitten askarreltiin sen parissa ja nyt on vihdoin kukat. Pitkiä prosesseja nämä :D Tuonne tyhjäksi jättämääni nurkkaan laitan vielä jonkun perennan, mahdollisesti pionin, ja sitten syksyllä isketään penkkiin kukkasipulit.

Parvekekin kaipasi kukkia, joten sinne ostin kanssa pari väriläiskää. Mies ostikin itselleen valmistujaiskukaksi tuollaisen amppelin pari viikkoa sitten. Kunhan saadaan haettua vielä nojailutyynyt sohvalle, niin on kesä parvekkeellakin :) Vihdoin! Meidän parvekkeen silmänilo on tuo pingviinipatsas, jolla on pitkä tarina. Ensimmäinen yhteinen kotimme oli talossa, jonka pihassa oli Pingviinipatsas. Ja se katsoi meidän makuuhuoneeseen. Kyllä. Aivan timanttista! Kun tuo meidän pingviinipatsas kerran käveli vastaan jonkun kaupan alennusmyynnissä, oli se tietysti pakko ostaa matkaan mukaan. Ja sen jälkeen se on kulkenut kodista kotiin. Missä kaikkialla se pääseekään vielä elelemään meidän kanssa!

Takapihan puolelle laitettiin kasvamaan kasvulaatikoihin kesäkurpitsaa ja mansikkaa ja salaattipenkki tehtiin terassin vieressä olleeseen kukkapenkkiin, joka kasvoi Ei oikein mitään meidän muuttaessa. Terassin pitkä penkki jäi vielä tosi tyhjäksi ja siihen voisi iskeä syksyllä kukkasipuleita ja vaikka valkosipulia! Sitten ensi kesäksi.

Mutta nyt on puutarha saatu alulle. Toivottavasti loppukesästä saadaan edes muutama kesäkurpitsa ja vähän salaattia

Kapselikaappi

Millainen vaatekaappi Sinulla on? Onko se tyydyttävä, aivan ässä vai tuskaa aiheuttava? Oletko sellainen kuin minä, että ostat kivan näköisiä juttuja, jotka ei sit kuitenkaan sovi yhteen minkään kanssa?

Jo jonkin aikaa olen kokenut suuuuurta huonoa omatuntoa kulutuksesta. Oon nykyään niin kulutuspihi, etten osta edes lasten ulkokamppeita paria kautta etukäteen, kun ei voi olla varma onko ne sitten sopivia. Suurin syy tähän on ehkä se, että esikoiselle ei oo edes saman kauden vaatteita voinut ostaa sovittamatta. Milloin vaate on olkapäältä liian kapea, milloin jaloista liian lyhyt. Sopimaton vaatehan on sinällään turha ostos vaikka sen saisikin myytyä eteenpäin. Puhumattakaan sitten sitä kun kirppitorilta ostaa kaikki lapsen koossa sopivat vaatteet (116-senttisiä on jo TOSI vaikea löytää) ja sitten ne on hirveää sillisalaattia.

Sama sillisalaattiongelma oli oman vaatekaapin kanssa. Kaapissa oli vielä kesän alussa aivan järkyttävät määrät kaikenlaisia vaatteita, mutta silti ei koskaan tuntunut löytyvän mitään päällepantavaa (raskausviikot toki oli 30 paremmalla puolella, että sillä saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa). Mutta mitään ei voinut ostaakaan, kun kaappi oli täynnä. Sitten perkasin kaapista pois kaikki kulahtaneet ja pitämättömät kappaleet ja noh, vieläkään siellä ei ole juuri mitään päällepantavaa tai näin talvella tuntuis oudolta laittaa päälle kesäiset viskoosibyysat (ne muuten tuli myyntiin talvella ja ihmettelin niiden fuktiota talvipukeutumisessa jo silloin, mutta ostin ne koska tiedostin niiden kyvyn mukautua kasvavan vatsan tarpeisiin kesällä). 

Olen aiemminkin nähnyt esim stailausohjelmia, joissa vaatekaappi kootaan 25 vaatekappaleesta. Se kuulostaa ihan hirvittävän pieneltä määrältä, mutta toisaalta mulla on tällä hetkellä aktiivikäytössä ehkä 10 vaatetta, niin tuohan ois suoranainen parannus nykytilaan! No Suomessa ongelma tulee sitten näistä vuodenajoista eritavalla kylmistä kuukausista. Kesällä on kylmä, mutta välillä lämmin, talvella on kylmä ja välillä saakelin kylmä. Ja sit on ne märät ja ankeat jaksot molemmin puolin kesää ja talvea.  En itse kyllä pystyisi kasaamaan vaatekaappia 25 kappaleesta KOKO vuodelle.

Tällä viikolla kuulin sitten kapselikaapista. Aikani kuuklettelin ja KAPPAS! Just tätä mä olen etsinyt! Ideana on koota itselleen vaatekaappi 333-periaatteella. Esille otetaan 33 vaatekappaletta, 3 kuukauden ajaksi. Kotirönttöjä, liikuntakamoja ja alusvaate-sukkaosastoa ei lasketa lukuun mukaan. Mutta kengät, huivit ja takit lasketaan. Ideana ei myöskään ole mennä OSTAMAAN 33 vaatetta, joka oli mm. rakkaan aviopuolisoni ensimmäinen huoli, vaan käytetään olemassa olevia vaatteita niin pitkälle kuin mahdollista. Tuota valikoimaa sitten täydennetään tarpeen mukaan ja epäilemättä jotain lähtee poiskin. Loput vaatteet kapseloidaan, eli laitetaan sivuun ja kaivetaan esille kun sen aika on.

Nyt pitäisi sitten ottaa oman vaatekaapin sisältö esille ja tehdä siitä KEVÄTmallisto. Sillä kevät alkaa tiedättekö REILUN VIIKON PÄÄSTÄ! Ahh!

Mutta ensin täytyy lähteä tekemään vähän mekkoja ensi viikolla koittaviin rakkaan ystävän häihin. Voi onnea ja iloa. Ja mekkoja :)

-Annamaija

Uuden vuoden uudet kujeet

Kappas! 1v  3kk vuotta meni aikalailla siivillä! Ja siinä ajassahan ehtii tietysti tapahtuakin aika paljon.

Edellisessä tekstissä oli vaihtunut asunnon ovi ja lupailtiin, että pitkään aikaan ei muuteta ja kaikenlaista sisustuskivaa luvassa....

ULLATUUS! Muutettiin sittenkin!!

Koko esikoisen päivähoitoelämän ajan ollaan (määrätietoisesti?) siirrytty lähemmäs ja lähemmäs perhepäivähoitajan ovea ja nyt asutaan enää käytännössä jalkakäytävän toisella puolella. Sen verran jätettiin hajurakoa, että meidän leikkipihasta ei näe heidän pihaan niin vapaapäivinä ei lasta harmita niin paljoa kun ei näe kavereita leikkimässä ulkona.

Ja eikä tässä mitään ideaboardeja oo ehtinyt tehdä. Muutettiin tähän asuntoon melkein 11 kk sitten ja tähän mennessä on jo vaihdettu aikuisten ja lasten huoneet päistikkaa kertaalleen, ruokapöytä ja työpiste on vaihtanut paikkoja keittiön ja olohuoneen välillä ja olohuoneessakin on ollut sohva ainakin kahdessa eri paikassa. Mut nyt alkaa olla melko valmista :)

Niin ja suurin muutos aiempaan on toki se, että meillä nykyään puhutaan lapsista monikossa. Perheen nuorin jäsen täytti juuri tovi sitten 6kk ja esikoinenkin jo 4v. Kylläpä aika rientää totta tosiaan!

Muuta ihmeellistä ei sitte oikein olekaan tapahtunut. Viime kesä reissattiin pitkin kotimaata miehen pelireissujen perässä ja synnytystä käytiin käynnistelemässä Tuurin kyläkaupassa. Oli ihan tehokas reissu kun vauva seuraavana päivänä sit syntyi ;)

Mutta nyt uudet tuulet puhaltaa keittiöön. Sen lisäksi että kaappien järjestykseen pitäisi saada joku tolkku, on meillä luvassa uusi aika ruokavalion puolesta. Siirryimme nimittäin perinteisestä sekaruokavaliosta kasvispainotteiseen ruokavalioon. Viitenä päivänä viikossa pyritään menemään kasvisruoalla ja kahtena päivänä sitten on tarjolla liha-kala-kana-kalkkunajuttuja. Tähän ehkä osittain innosti myös THL:n uudet lapsiperheiden ravintosuositukset. Ihan kokonaan en niitä ole vielä lukenut, mutta oleellisin juttu johon kiinnitin heti huomiota, oli makkaran ja kinkun pieni määrä. Meillä syödään tosi paljon kinkkukiusausta. Leivän päällä on usein kinkkuviipale, nakkeja syödään pikaruokana (joka tosin MHL:ssä todistettiin herkkuperheateriaksi, joka säästää monelta kiukkupuuskalta!) ja makkarakeittokin meille maistuu. Täytyy vielä oikein ajatuksella lukea suositukset, jotta tulee tuolle 6kk-tirpukallekin sit syötettyä asianmukaista sapuskaa. Kun vähän silleen fiilispohjalta tässä on menty.

Mutta semmosta! Että uuteen vuoteen uusilla jutuilla :)

-Annamaija

Koti kuntoon - sisäänkäynti

90-luvulla televisiossa pyöri Tim Allenin tähdittämä Koti kuntoon-sitcom. Paljoa en sarjasta muista, mutta sen muistan, että aina ei menny siinäkään ihan niin kuin Strömssössä. Meilläkin oli tässä männäviikkoina tapahtumia, joiden johdosta ajateltiin nyt sitten upkreidata tätä kerrostalokotia vähän. Tässä nyt varmaan asutaan vielä melkoinen tovi, niin mieluummin sitä asuu oman näköisessä kuin kulahtaneessa.

Mies aloitti parannustyöt menemällä alakerran naapurissa riehunutta tulipaloa parvekkeelle pakoon, jolloin palomiehet asuntoja tarkastaessaan tulivat Husqvarnan yleisavaimella sisään. Tehokas avain, tekee vähän karua jälkeä.

Palokunnan tehtävä on mennä sisään. Keinolla millä hyvänsä. 

Tulipalo ei loppujen lopuksi meidän asuntoa uhannut niin pahoin, kuin mitä alkutilanne antoi olettaa. Palanut asunto paloi melko hiileksi ja se on sitä edelleen. Mutta me siis selvisimme Miehen neuvokkuuden ansiosta käytännössä jopa ilman savuvahinkoja. Sen sijaan ovessa totta tosiaan oli reikä, jota komisti pari-kolme viikkoa vanerilevy pitämässä luvattomat tyypit asuntomme ulkopuolella. Voi ilon päivää kun viime viikolla remppamiehet tulivat kysymään saisivatko he vaihtaa oven. Joo ei me mieluummin pidetään tää vanha...

Yhden päivän ajan kaksi miestä siinä huhki, mutta voi pojat nyt on hyvä ja uusi ovi! Vanha ovi oli lähinnä oven irvikuva. Se oli löysä ja hakkasi karmeja vasten kun joku avasi alakerran ulko-oven. Siitä kuului KAIKKI läpi (pystyin kuuntelemaan hissin liikkeitä ja arvioimaan pysähtyikö hissi meidän kerrokseen, jolloin ehdin välillä avaamaan oven ENNEN kuin vieras ehti soittaa ovikelloa....), lapsi sai avattua oven aivastamalla sitä kohti koska lukko oli niin löysä ja lisäksi postiluukku oli jo antanut periksi ja jäi yleensä postinkantajan, ja erityisesti taaperon, jäljiltä apposen ammolleen. Sisäovi taas oli niin pinttyneen lian peitossa että edes ihmesieni ei tehonnut siihen. 

Uusi ovi

Mutta nyt on sitten meinaan napakka ovi! Ei klonksu, ei vedä, ei kuulu hissin äänet tai muutkaan äänet ja turvalukkoa ei oikeastaan enää tarvitse, koska ovi on sen verran hankala avata, että taapero ei saa avattua sitä yksin. Ja mikä parasta! Seuraavan tulipalon yllättäessä kyllä, tuo oli jo toinen alle vuoden sisään, joten oletan niitä tapahtuvan lisää Miehen ei tarvitse ehkä käyttää vaimon lempipyyhettä savuntorjuntaan, koska ovi on niin tiivis.  Vain yksi vika asennuksessa on. Ovisilmä on noin 10-vuotiaan korkeudella, joka tietysti lohduttaisi 10-vuotiasta, jos meillä sellainen asuisi, mutta tuota kaksimetristä vähän harmittaa.

No nyt kun ulko-ovi on paraatikunnossa niin seuraavaksi onkin aika laittaa loppuasunto ojennukseen. Mielessä pyörii tuhat ja 1 ajatusta ja sisustussuunnitelmien pohjapiirustuksetkin on  jo kunnossa. Tämän voi varmaan ajatella treeninä taloa ajatellen. Kun on kokemusta suunnitelmallisesta sisustuksesta tämmöisessä isohkossa kerrostaloasunnossa, on helpompi hahmottaa myös ison talon sisustaminen.

Teille lukijoille on siis luvassa ideaboardeja, ennen-jälkeen -kuvia, TSI-tuunauksia, huonekalujen entisöintiä ja joulun odotusta. Minä saatan olla sellainen hillitty, mutta kuitenkin henkeen ja vereen jouluihminen...

-Annamaija

Jyväskylän Asuntomessujen fiiliksiä

Kävimme kuluneena viikonloppuna tutustumassa Jyväskylän Asuntomessujen tarjontaan. Lapsi pääsi nauttimaan serkkujen kanssa mummulapäivästä ja me pääsimme kaksistaan polttamaan olkapäitä Äijälänrannan kohteisiin. Ja koska kunnon insinööri ei tee mitään summanmutikassa, olimme valmistautuneet erittäin tehokkaasti.

Ennen messuja ihan oman eteisen lattialle tipahti (tilattuna) TM Rakennusmaailman virallinen messuluettelo sekä Meidän talo -lehden messuliite. Tämän lisäksi Miäs bongas kirpputorilta Dekon virallisen messuluettelolehden (2 eurolla!!). Näiden lehtien voimin lähdimme tutustumaan messukohteisiin. Tutkimme pohjat, tutustuimme talojen rakennusmateriaaleihin (kivi vai puu noin karkeasti jaoteltuna) ja vähän fiilistelimme sisustuksia ja värityksiäkin. Tämän kertaisen messukäynnin tärkeimpänä tavoitteena oli kuitenkin selvittää millainen pohja Paunolaan rakennettavaan taloon tulisi, joten pääpaino tutkailuissa oli näissä.

Lukeminen ei koskaan riitä vaan tärkeä asiat pitää myös kirjoittaa ylös. Tästä syystä vietimme messuja edeltävänä iltana hetken mummulapaikkakunnan paikallisessa kola- ja siiderituopin ääressä. selasimme luetteloita vielä kerran ja kirjoitimme ylös mitkä kohteet ovat kiinnostavia ja mikä niissä on kiinnostavaa. Tämä osoittautui kuumana messupäivänä erinomaiseksi ratkaisuksi vaikka paikallisen muita asiakkaita toimintamme ilmeisesti jossain määrin kummastutti....Tiedä sitten miksi.

Lauantaina suuntasimme kohti Jyväskylää muassamme A4-lappumme muistiinpanoineen, kaikki kolme luetteloamme, pari pulloa vettä sekä äitini hyllystä löytynyt aivan uusi rakentajan muistikirja. Siis tavallinen muistikirja, johon voisimme tehdä rakentamiseen liittyviä muistiinpanoja. Kiitos äiti! Näillä eväillä pääsi pitkälle vaikkakin ne äidin tarjoamat banaanit olisi olleet myös aika kovaa kamaa siinä vaiheessa kun nälkä alkoi yllättää. Jostain syystä meitä ei huvittanut maksaa kahdesta hodarista ja kahdesta limusta 9 euroa. (Mahtoiko vaikuttaa se, että edellisenä päivänä syötiin moinen satsi Ikeassa 2 eurolla?)

Mutta entäs ne kohteet? Meillä oli kaksi ennakkosuosikkia. Yksi joka vaikutti liian hyvältä ollakseen totta ja toinen joka vaikutti hyvältä JA oli samanmuotoisella tontilla kuin Paunolan tontti ja lisäksi rakennukset olivat aseteltu tontille samoin kuin meidän rakennusten on tarkoitus tulla. Kylläpä onnisti!

Ennakkosuosikki 1 oli kohde numero 12 RTV:n Pintamateriaalitalo. Talossa on täydellinen määrä huoneita, sopiva määrä neliöitä, hyvä pohjaratkaisu ja ehkä jopa mahdollisuus modata keittiöön ns. kuiva-ainevarasto. annoimme kohteelle yhteensä neljä (4) peukkua jo ennen messuille menoa. Erityisesti meitä kiinnosti alemmassa tasossa oleva olohuone, sillä Paunolan tontti on kuitenkin rinnetontti ja tätä voisi halutessaan jotenkin hyödyntää. Kierros kohteessa alkoi melko hyvin, sillä eteisratkaisu oli toimiva ja keittiö vaikutti riittävän tilavalta. Pettymys oli kuitenkin aika suuri kun tajusimme, että olohuone ei ainakaan sellaisenaan toimi meidän makuumme. Myös saunaosaston kokoonpanoa pitäisi vähän rukata, vaikka muutokset ovat lähinnä olohuone-keittiö-yhdistelmän toimivuuteen liittyviä. Siispä kohde sai arvion:  Toimii, mutta K-RH-OH-S-PSH-KHH -osalle pitäisi tehdä uudelleenjärjestelyjä. Kehityskelpoinen siis kuitenkin ja eri tasossa olevaan keittiöön ja olohuoneeseen ihastuimme naapurikohteessa, Lammi kivitalo Lunassa, joten sekin sai oikein toteutettuna meiltä peukun.

Ennakkosuosikki 2 oli kohde 20. Paperilla kohde on lähes kuin meidän pläntimme. Tontti on pohjaltaan samanmuotoinen vaikkakin lättänä meidän kevyen rinnetontin sijaan, tonttiliittymä samassa kohdassa ja rakennusten asettelu samanlainen (pitäisiköhän tarkistaa vielä tontin ilmansuunnatkin...). Lisäksi talossa on riittävästi tilaa vaikka neliöitä siinä onkin meidän rakennusoikeuteen nähden ehkä himpun liikaa. Oletin, enkä asiaa etukäteen tarkistanut, että tontti olisi pienempi kuin meillä, mutta siitä huolimatta talon lisäksi olin kiinnostunut piharatkaisuista tässä kohteessa. Kun pääsimme kohteen kohdalle oli sekä pettynyt että yllättynyt. Pettynyt, koska piha ei ollut (minusta eikä kyllä Miähestäkään) missään nimessä valmis. Oli vaikea kuvitella siihen mitään, kun nurmikin lähes loisti poissaolollaan. Autotallin/piharakennuksen tilalla oli kahvila, joten sitä nyt saattoi kuvitella autotalliksi, mutta muuten oli vaikea saada ideoita omaan pihaan, joka on niin hankalan mallinen. Toisaalta olin yllättynyt, koska tontti näytti niin suurelta. Totesin, että sehän on lähes saman kokoinen kuin meidän tontti. Miäs intti vastaan. Kysyimme myös talotehtaan edustajilta tontin kokoa ja he arvioivat, kahden hengen voimin, sen kooksi 600-800 neliötä. Olin hämmästynyt ja ihmettelin, mitä me sillä kaikella hieman päälle 1300 neliöllä oikein teemme. Tänään sitten löysin asemakaavan ja totesin, että tontti oli kuin olikin yli 1300 neliöinen. Nih! Tiesinpäs! :D Mutta asunnon sisätilat? Minä tykkäsin. Miäs tykkäsi yläkerrassa olevasta työtilasta ja sain hänet tykkäämään myös makkarin yhteydessä olevasta parvekkeesta. Ei sellaisenaan valmis meidän tontille muun muassa juuri tonttien pinnanmuotojen erilaisuudesta johtuen, mutta kehityskelpoinen pohja tämäkin. Ehkä se on yhdistettävissä jotenkin kohteen 12 pohjaan. Toisaalta näissä molemmissa pohjissa on kyseessä 2-kerroksinen rakennus ja meidän kaava sanoo 1,5 kerrosta....

Näiden kahden kohteen lisäksi kävimme katsastamassa noin 15 kohdetta. Tässä siis etukäteisvalmistautuminen kannatti kun saatoimme jättää yli puolet kohteista väliin. Tämä lähinnä siksi, että väliin jätetyt kohteet olivat joko liian pieniä suhteessa meidän tarpeisiin tai sitten aivan liian suuria. Lisäksi halusimme nähdä vain pohjia joissa oli edes melkein meidän kaipaamamme huonemäärä tai jotain muuta erityisen kiinnostavaa.

Muista kohteista kiinnostavina ponkaisivat seuraavat:

* kohde 3 - Elämän lanka: Tässä oli esim portaikon "turhat neliöt" hyödynnetty erittäin fiksusti kun alla oli kaapistoja ja kodinhoitohuoneen puolella pyykinpesukone sekä yläkerrassa kaiteen virkaa teki kirjahylly. NEROKASTA! K+OH+RH -yhdistelmä toimi meistä hyvin ja tilassa oli myös takka, joka tällaiselle takkaleivinuunista haaveilevalle oli  kuin hunajaa. Ainoa miinus oli, että sauna on erillisessä rakennuksessa ja vie siis runsaaaaasti rakennusoikeutta tai vastaavasti taloon siirrettynä yhden huoneen.

Portaikon kaiteeseen voi kätkeä vaikka kirjahyllyn :)

* Kohde 11 - Lammi Kivitalo Luna: Tässä kohteessa oli meidän tarpeisiin liian vähän makuuhuoneita, mutta aivan ässä KHH/arkieteinen - narikka - eteinen -yhdistelmä. Nerokasta! Miäs kritisoi flowta, että arkieteisestä sisään tullessaan joutuu kulkemaan narikan kautta, mutta minusta sekin on nerokasta! Täällä ihastuimme lisäksi ylös avoimeen olohuoneeseen, johon on näkymä yläkerran kaiteen yli sekä eri tasossa oleviin olohuoneeseen ja keittiöön. Tästä saa varmasti ideoita omaan :)  Lisäksi tässä kohteessa oli kiva piha!

* Kohde 14 - Laajaranta: Tässä oli ennakkoepäilyksistä huolimatta toimiva khh-psh-sauna -rypäs. Epäilytti ovien määrä kodinhoitohuoneessa, mutta kun kuvitteli ovet aukeamaan kaikki samaan aikaan, pysyi kulku khh:n ovesta saunaan edelleen hyvänä. Harvoin sitä kai haluaa sekä pyykkäämään että saunaan samaan aikaan. Ehkä haluaakin, enhän mä vielä tiedä! :)

Ja loppuun yllättäjät:
* kohde 30 - Deko 159: Jätimme melkein kaikki yksikerroksiset katsomatta, mutta tässä kiinnosti jokin. Yllättäen tämä olikin erittäin ihana kohde myös pohjaltaan ja saimme jo vinkin Dekotalon edustajalta siitäkin, että miten yksikerroksisen talon voi rakentaa 1,5 kerroksen kaava-alueelle.

* Kohde 31- HB Kivitalo: Tämä kohde jätti hyvän mielen messujen päätteeksi. K-RH-OH -yhdistelmä vakuutti meidät. Periaatteessa talossa on oikea määrä huoneita. Alakerta on ylös auki mutta yläkerrassa on vain pieni kaiteen pätkä, mutta siitä pienestäkin pätkästä tulee ihanan avoin tuulahdus yläkertaan. Ruokailutilan ja olohuoneen välissä on takka ja Sauna-khh -osastokin toimi. Ja plussana täältä sai idean maakellariin. Sen ei tarvitsekaan aina olla MAAkellari :) Talo oli pullollaan ideoita!

Plussana ihailimme Noppataloja, ennakkoluuloista poiketen ihanaa, IHANAA Skammin taloa, jossa pääsin haastattelemaan arkkitehtiä muunneltavista tiloista, sekä kohteen 9 hirsitaloa, joka ei meidän makuumme ole juurikaan omakotitalo, mutta jonka voisimme vaikka johonkin saareen pystyttää huvilaksi vaikka heti. Skammin talossa kiinnitimme huomiota mm. aivan uskomattoman upeasti viimeisteltyihin ulkolaudoituksen nurkkiin sekä talon pintoihin. Ja rakastuin ruokakomeroon <3 Sisustussuunnittelu oli ajateltu aivan uskomattoman pitkälle ja sen kyllä näki. (Kuulin toisen arkkitehdin hymähtelevän eräiden kohdevieraiden kanssa, että se sisustussuunnittelu kun on kaikkea muuta kuin Marimekon kankaita ja laseja ja niinhän se on!)

Mitä meille jäi käteen?

Tahdomme:
+ olohuoneeseen (ja keittiöön + ruokailutilaan?) ylös avoimen tilan, josta on näkymä yläkertaan.
+ arkieteinen-narikka-eteinen -yhdistelmän
+ eteisen vaatehuoneen ennen vessaa
+ 4+ makuuhuonetta, joista yhdestä saa tarvittaessa työhuoneen
+ "maa"kellarin
+ parvekkeen makuuhuoneeseen
+ terassille käynnin olohuoneeseen
+ ruokakomeron
+ toimivan k+rh+oh -yhdistelmän, jossa keittiöstä ei mene ovea toiseen huoneeseen
+ blingiä makuuhuoneeseen:

ja
+ Wixun pyörätelineen pihaan

Emme tahdo:
- pulpettikattoa
- ruokapöytää keittiöön
- makuuhuonetta, johon mennään kodinhoitohuoneen läpi  ( o.0 )

Näillä mennään. Saas nähdä millainen suunnitelma saadaan näillä aikaiseksi :)

-Annamaija

p.s. Rakennustapaohjetta lukiessa huomasin, että asuntomessualueen korttelin 214 väritysohje oli punainen tiili tai punamulta. Kaikki talot tuossa korttelissa (yhtä lukuunottamatta?) olivat harmaasävyisiä :D