Meidän kerrostalokolmion olohuoneessa on pahvilaatikkopino. Naureskellen laitoimme sen siihen muuton jälkeen ja totesimme
"Annetaan näiden olla tässä kunnes ehditään kirpputorille niiden kanssa."
Niin. Pino on edelleen ihan tismalleen samassa paikassa. Vaikka meidän eduksi täytyy kyllä lukea se, että tavarat tuossa pinossa ovat vaihtuneet tämän 3 kuukauden aikana kohtuullisen hyvin. Siis, olemme myyneet tavaraa pois ja löytäneet kaapeista lisää luopumisen arvoista tavaraa.
Tavaraomaisuuden raivaaminen ei olekaan ollut ihan yksinkertainen juttu. Kun samaan aikaan käy kamppailua omasta elintilasta ja jokin tavaran tunnearvosta, ollaan aika eri asteikoilla ja valintaa on yllättävän vaikea tehdä. Jossain vaiheessa jouduin toteamaan, että on mahdoton pitää kaikista menneistä elämänvaiheista fyysistä muistokappaletta ja samaan aikaan kerryttää muistoja nykyhetkestä ja sitoa niitä esineisiin. Nykyhetki alkoi jäädä jalkoihin.
Jotta en unohtaisi menneitä, otin asiakseni käydä kaikki tavarat tarkkaan läpi. Jokaisen esineen, paperilapun ja vaatteen no en ehkä kaikkien vaatteiden kohdalla pysähdyin miettimään mikä tuo esine on, mitä se minulle merkitsee tällä hetkellä ja pystynkö kuljettamaan tuota merkitystä mukanani ilman esinettä. Yksi kerrallaan luovuin yli 10 vuotta vanhoista lukiokirjoista jotka pitivät majaansa itseasiassa äitini luona. Saman kohtalon kokivat korkokengät, joilla oli vaikea kävellä, mutta joihin niin palavasti kaupassa rakastuin. Kävelin niillä kerran kauppaan ja sen jälkeen ne olivat koristeena hyllyssä. Hyvät nahkakengät ansaitsevat parempaa!
Edes kotimme astiasto ei säästynyt. Kun avasimme muuttolaatikoita uudessa kodissa totesimme, että astiasto on tullut aikansa päähän. Se oli yhtenäinen ja eriparinen. Siinä oli 6 leipälautasta, 6 pienempää leipälautasta, 4 keittolautasta, yli 20 puurokulhoa, 12 mukia, 12 ruokalautasta ja 8 suurempaa ruokalautasta. Astioita oli kolmessa värissä ja mitään väriä ei ollut järkevää kokonaisuutta. Olisimme siis tarvinneet astioita lisää JA vähemmän.Valitsimme yhden väreistä jäämään kotiimme - Sen, jota oli kaikkein vähiten. Kun astioita on lähtenyt vähitellen uusiin koteihin, me olemme samaa tahtia hankkineet uusia osia uuteen astiastoon. Tämä on nyt meidän perheen astiasto, jonka ympärille luomme tulevaisuuden muistot.
Muistatko?
"Ota vanhasta mukaan kaikkein rakkain ja anna muun mennä."
Tämä on vasta toinen kirjoitukseni ja jo nyt toistan itseäni :D
Oman haasteensa luopumisprojektiin tuo luonnollisesti Taloraasun sisällä olevat esineet. Kun kelit lämpenevät, on odotettavissa kirpputoripinon akuuttia kasvua. Keväällä aiomme mennä Taloraasulle ja tyhjentää sieltä kaiken. Lajitella kaiken. Säästää jotain ja antaa muun mennä. Vähän jo tätä aloitimme yhdessä Miehen kanssa ja olemme ilahduttavalla tavalla samalla aaltopituudella säästettävissä tavaroissa.
Mutta tässä tavaravuoren raivaamisessa on ollut yksi valtavan hyvä asia. Sitä mukaa kun tavaran määrä vähenee ja hyllyt menevät ojennukseen, menee myös mieli ojennukseen. Kun luovut siitä viisi vuotta kaapissa tavoitetakkina olleesta juoksutakista, luovut samalla kaikista niistä epäonnistuineista yrityksistä mahtua siihen takkiin. Kun päättää laittaa 10 vuotta palvelleen silitysraudan eteenpäin ja ottaa käyttöön uuden paremman, siirtyy vaatteet yhtäkkiä silitettyinä vaatehuoneeseen - hyllyille, joilla on tilaa jokaiselle vaatteelle. Kun kaikille tavaroille on oma paikka, ei tarvitse miettiä, mihin mehukannun saisi mahtumaan syntymäpäiväkestien jälkeen. Sen sijaan kun katsoo olohuoneen vitriinin tyhjää koloa, pysähtyy miettimään
"Jaaniin, voitaisiin tehdä tänään ruoan kaveriksi punaherukkamehua, kun kannukin on keittiön kuivauskaapissa."
Pitkä meidän matka on vielä. Edelleen meillä asuu epämääräisiä laatikoita, joissa on epämääräisiä asioita. Mutta huomenna minulla on yksi kakkuvuoka vähemmän :) Pärjännen jatkossa erinomaisesti kolmella kuivakakkuvuokalla ja kolmella täytekakkuvuokalla.
Suosittelen raivaamista kaikille! Se on aluksi vaikeaa, mutta helpottuu nopeasti. Helpointa on aloittaa huolellisesti valitsemalla kuukauden jokaisena päivänä yksi poislaitettava tavara. Ota kannellinen laatikko, johon laitat tavarat ja kun kuukausi tulee päätökseen, yritä muistaa mitä laatikossa on. Jos et muista, kanna laatikko lähimpään kierrätyskeskukseen tai kirpputorille. Jos jokin esine jää kaivelemaan, mieti uudestaan sen kohdalla. Haastan sinut raivaamaan tavaravuorta 15.2.-15.3. kanssani!
-Annamaija
p.s. Ennen raivausta ajattelin kertoa teille esineistä, jotka eivät kuuna päivänä joudu kotimme raivauksen kohteeksi. Siitä ehkä jo ensi kerralla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti